Zoologická zahrada

Ensimmäisessä paviljongissa pelästyttiin: lepakot lenteli vapaana! Vaikka eihän ne tietenkään mihinkään törmää. Kuva on aika suhruinen kun salamaa ei luonnollisesti saanut käyttää. Nahkahiiri ruokakupilla.

Sit oli mangusteja! Vikkeliä kuin mitkä.

Tämän elikon takia joudun ehkä joskus hankkimaan hiiren. Vapise, äiti. Paitsi ne taisikin olla käärmeet, joista et niin tykkää.

Näitä en aio hankkia. Kitiinikuoren rutina ei kiinnosta niin paljoa. Tor(r)akoi siis.

Kummin päin seepran raidat on, mustaa valkoisella vai valkoista mustalla? Tsekkipoika vieressäni ei ollut kuullut tätä koskaan ja kertoi uudestaan tyttöystävälleen. On mulla niin hyvät jutut.

Giraffeja oli kakstoista, vanhin 22-vuotias (ei taida olla kuvassa). Itse olen ilmeisesti jäänyt kääpiöksi, kun ei yllä räpsyripset viiteen metriin.

Päivän väri! Meitä ei esitelty, en tunne heitä siis.

Tykkään tuosta nokasta.

Voisko nää olla Australiasta? Joku aavikkokäkättäjä.

Karjunnasta päätellen tämä oli leijona-aitaus.

Tämä peto ei halunnu pysyä paikallaan. Miksi sillä mahtoi olla tilaa vain muutaman neliömetrin verran?

Tätä eivät jaksaneet turistit kiinnostaa. Vähän muistuttaa meidän muinaista tiikerimattoa.

"Mikä mun peilikuvaa vaivaa, oon kauhean kalpea ja nykerönenäinen tänään."

Korin jälkeen herra tarkasteli mäkiautoa. Ei ollut syötävä tälläkään kertaa.

Haluan kärsän. Sillä tekee vaikka mitä.

Onneksi lehmillä ei ole näiden veikkojen tapaa heiluttaa vimmatusti häntäänsä Tulosta tehdessään.

Tässä näitä eläintarhan elukoita! Sää oli tuolloin viikko sitten sunnuntaina aika pilvinen, joten maisemakuvia ei tehnyt mieli ottaa. Varsin kiintoisaa siellä kuitenkin oli.

ps. Pahoittelen, jos joku ehtii tuskailla, miksi värit ovat niin kummalliset. Minun vikani. Korjailen tilannetta, mutta halusin laittaa nämä näytille koska muuten ne jäisivät kuitenkin luonnoksiin.

Elaintarha seka ruokaa ja koulumokailuja

Monta paivaa on vierahtanyt viimeisesta tekstista. Talla valilla olen ehtinyt kayda elaintarhassa, etsia yliopiston rakennuksia ja luentosaleja (harmittavan usein huonolla menestyksella) ja turisteilemaan tassa kauniissa kaupungissa. Viikonlopusta lahtien ilma on ollut ihanan aurinkoinen, joten kaupungilla harhailu on houkuttanut ihan eri tavalla kuin pilvisella ja tuulisella saalla.

Viikko sitten sunnuntaina vierailimme Prahan elaintarhassa. Reissu oli filosofian laitoksen Erasmus-kerhon jarjestama. Siella oli ylivoimaisesti eniten saksalaisia :D Ehka muut kansallisuudet olivat vasahtaneet edellisena iltana? No, muutama suomalainenkin loytyi, ja belgialainen.  En usko etta voin ilman kuvia kertoa elaintarhasta muuta kuin etta inhosin torakoita ja tykkasin hiirista. Ja etta norsut olivat isoja ja kirahvit korkeita (pitkia? suomi ruostuu?). Kuvia taasen lupailen.

Elaintarhassa vierahti kevyesti melkein nelja tuntia. Laania jai viela tutkimattakin, on se sen verran kookas paikka.

Elaintarhavierailun jalkeen menin saksalaisen Lindan ja belgialaisen Josienin kanssa syomaan. Tasta keikasta opin, etta kannattaa varmistaa, etta tarjoilija on tosiaan kuullut kaikki tehdyt tilaukset. Puhuimme paallekkain tyttojen kanssa, ja mina onnekas jouduin sitten odottelemaan ruokaani ylimaaraiset puoli tuntia. Mutta oli se annos sitten kylla suuri, "premium svičková"!

Svičková on tyypillinen tsekkilainen ruoka johon kuuluu vehnaknedlikkeja (niin kuin jattimaisesta klimppisopan klimpista leikattuja vaaleita siivuja, enkuks dumplings) ja naudanpihvi ruskeassa kastikkeessa. Pihvin paalla on mausteena sitruunansiivu, karpalohilloa ja kermavaahtoa. Maiskis.

 kuva: Czech me out

Hinnaksi talle herkulle tulee Prahassa jotain 115 ja 200 korunan valilta, eli 4,5 - 8,5 euroa. Ustissa soin 89 korunalla eli noin 3,7 eurolla.

Viikolla sitten koetin loytaa itselleni kursseja. Viela en ole ollut kovin menestyksekas. Minut on kirjattu kielitieteen ja suomalaisugristiikan laitokselle, eika koordinaattori siella arvatenkaan juuri tieda kaantamisen tai venajan kursseista. Menin sitten arvalla venajan kaantamisen kursseille. Hahhahaa. Siellahan puhutaan tsekkia. Yksikin tulkkauskurssi oli tosi mielenkiintoinen mutta koska tsekki siella oli niin vaikeaa, en pysty ottamaan sita. Systeemi tunnilla oli samanlainen kuin meilla Treella: opettaja lukee tekstia paperista, opiskelijat tekevat muistiinpanoja ja tulkkaavat sitten niitten perusteella. Osuin viidennen vuoden opiskelijoiden kurssille, joten olin hiukan haavi auki miten hyvin sanasto oli hallussa. Kunpa minakin. (Plus ne oli kaksikielisia. Kade :P)

Yksi kontrastiivisen lingvistiikan kurssi pidetaan venajaksi, siella aion ruveta kaymaan. Noin muuten asiat ovat viela auki. Tanaan teen jalleen tsekin tasokokeen ja kuulen, mihin ryhmaan mut lykataan. Joudun makselemaan kurssista paalle satasen, mutta uskon sen olevan rahan arvoinen. Vahemmallakin rahalla paasisin jos olisin aloittelevampi, mutta mut pistetaan bohemistiikan laitoksen tsekinkurssille, jotka on vahan edistyneemmille, ja myos kalliimpia.

Prahasta paasee Hesarin sivuille! Oi tata riemua, en ole uutispimennossa. HS ennustaa ensi yona ensilunta jopa Tampereen korkeudelle. Milta nayttaa?