Zoologická zahrada

Ensimmäisessä paviljongissa pelästyttiin: lepakot lenteli vapaana! Vaikka eihän ne tietenkään mihinkään törmää. Kuva on aika suhruinen kun salamaa ei luonnollisesti saanut käyttää. Nahkahiiri ruokakupilla.

Sit oli mangusteja! Vikkeliä kuin mitkä.

Tämän elikon takia joudun ehkä joskus hankkimaan hiiren. Vapise, äiti. Paitsi ne taisikin olla käärmeet, joista et niin tykkää.

Näitä en aio hankkia. Kitiinikuoren rutina ei kiinnosta niin paljoa. Tor(r)akoi siis.

Kummin päin seepran raidat on, mustaa valkoisella vai valkoista mustalla? Tsekkipoika vieressäni ei ollut kuullut tätä koskaan ja kertoi uudestaan tyttöystävälleen. On mulla niin hyvät jutut.

Giraffeja oli kakstoista, vanhin 22-vuotias (ei taida olla kuvassa). Itse olen ilmeisesti jäänyt kääpiöksi, kun ei yllä räpsyripset viiteen metriin.

Päivän väri! Meitä ei esitelty, en tunne heitä siis.

Tykkään tuosta nokasta.

Voisko nää olla Australiasta? Joku aavikkokäkättäjä.

Karjunnasta päätellen tämä oli leijona-aitaus.

Tämä peto ei halunnu pysyä paikallaan. Miksi sillä mahtoi olla tilaa vain muutaman neliömetrin verran?

Tätä eivät jaksaneet turistit kiinnostaa. Vähän muistuttaa meidän muinaista tiikerimattoa.

"Mikä mun peilikuvaa vaivaa, oon kauhean kalpea ja nykerönenäinen tänään."

Korin jälkeen herra tarkasteli mäkiautoa. Ei ollut syötävä tälläkään kertaa.

Haluan kärsän. Sillä tekee vaikka mitä.

Onneksi lehmillä ei ole näiden veikkojen tapaa heiluttaa vimmatusti häntäänsä Tulosta tehdessään.

Tässä näitä eläintarhan elukoita! Sää oli tuolloin viikko sitten sunnuntaina aika pilvinen, joten maisemakuvia ei tehnyt mieli ottaa. Varsin kiintoisaa siellä kuitenkin oli.

ps. Pahoittelen, jos joku ehtii tuskailla, miksi värit ovat niin kummalliset. Minun vikani. Korjailen tilannetta, mutta halusin laittaa nämä näytille koska muuten ne jäisivät kuitenkin luonnoksiin.