Vt. neropatti

Käytiin K:n kanssa tänään äänestämässä. Se oli helppoa, kun tuo suurlähetystö on parin korttelin päässä. 


Toimimme älykkäästi lähetystön ovipuhelimessa: kerroimme, että tulemme äänestämään. Venäjäksi. Vartija toisteli että mikä probleema, se ei ymmärtänyt meitä. Sitten kysyi että puhutaanko me englantia, ja sitten suomeksi että niin äänestämäänkö te tulitte, ja me kiljaistiin joo. Vartija vaan hekotteli, että löytyihän se yhteinen kieli lopulta. Öh sori, joo, ei ilmeisesti tullut tyttöjen mieleen että niin kuin Venäjän konsulaatin henkilökunta Turussa on venäläistä, ehkä Suomenkin suurlähetystössä on suomalaiset ovenvartijat. Heh. 


Äänestäminen on kivaa. Ilmeisesti olen ollut äänioikeutettu vasta niin vähän aikaa että puuhassa on uutuudenviehätystä. Äänestystilanteita ei toki tule kovin usein vastaan. Nyt oli hommassa vielä lisäjännitystä, kun piti muistaa vaalipiiri, sitten laittaa lappuun osoitetta ja sotua ja vielä keskusvaalitoimiston (oliko se se hmm) osoite, ja sitten sai sujautella lappuset kirjekuoriin ja vielä liimailla kuoret kiinni! Voi miten olinkaan innoissani. 


Koin hahaa! -hetken kun näin yhden Treen yliopistolla pyörineen käännöstieteilijän siellä suurlähetystön sisäpihalla. En mä sitä tunne, ja vielä vähemmän se mua, mutta kunhan huomasin. 


Lueskelin vähän aikaa sitten Suomen Moskovan-suurlähetystön rakennuksen historiaa. Se on majoittanut Ruotsinkin suurlähettilästä vähän aikaa kun naapuri ei ollut vielä pykännyt omaa pytinkiään. Tosin nyt mulle muistui mieleen että kyse saattoi olla USA:n lähettiläästä, mutta en pysty tarkistamaan, kun nettiyhteys on tänään etanatuulella. (Tai no ei millään tuulella, vaan mun pitää vielä pistää pari satasta automaattiin että pysyy tatsi maailmaan.) Muitakin mielenkiintoisia asioita siihen liittyi, mutta muistini ei ole niin hyvä että niitä voisin lukijalleni esitellä. Guugle kertoo. 


Kovin pitkälle rakennukseen me ei tietenkään haahuiltu, mutta jo aulakin oli varsin vaikuttava. Siinä oli avointa tilaa varmaan kolmen kerroksen verran, ja arkkitehtuuri modernia mutta miellyttävää. Seinän kokoinen ikkuna näytti harmaan osittain kivetyn sisäpihan. Ja sitten siellä aulan seinällä oli kiva siniharmaasävyinen taideteos, mutta taiteilijaa en tietenkään muista. Varmasti huvittaa paljon lukea tällaista tekstiä "siel oli yks hiano juttu mut emmä muista et mikä se oli", pahoittelen. 


Ehti tässä päivässä olla onnistuminenkin jo: kaupassa kaivoin kassatädille pikkukolikoita että se sai antaa takaisin tasan viissatasen. Minä sain siitä hyvästä nätin hyvästelyn ja hymyn! Mukavaa. 


Alun kuva on Kievskajan metroaseman liepeiltä. Vihreä pilkahdus on vähän väärää sävyä keväiseksi.

Linkkivinkkien viidakko

Surffailin Suomen Moskovan-suurlähetystön sivuilla, koska muistin, että mähän äänestän täällä. Täällä voi äänestää ennakkoon 6.-9.4., silloin sitten näen sisältäpäin Suomen suurlähetystön hienon funkisrakennuksen, Finski Domin, kuten aikanaan siellä työskennelleet USA:n suurlähetystön työntekijät sitä olivat kutsuneet. He siis olivat siellä siksi että vuokrasivat tiloja.

Olen sikäli tyytyväinen, että opiskelen Moskovassa enkä jossain pienemmässä paikassa, sillä muita äänestyspaikkoja ovat Pietarin pääkonsulaatti sekä Petroskoin ja Murmanskin toimipisteet. Ei tarvitse liittyä nukkuvien puolueeseen.

Suurlähetystön sivuilta päädyin FinPron ja Tverin oblastin (venäjäksi, ei ne kaikkein pahimman näköiset) sivujen kautta kieliharjoitteluni yliopiston sivuille, ja mitäs sieltä löytyi! Meidän ns. vuosikurssi on ollut kaikkein suurin Tverin valtionyliopiston ulkomaalaisille venäjänopiskelijoille järjestämistä kursseista. Hoh, sekava lause, mutta silloin oli enemmän ihmisiä kerralla kuin koskaan ennen. Jotain vähän päälle sata, ja siltä kyllä tuntuikin, kun luentoja taisi olla kahdessa vuorossa jossain vaiheessa.

Edellisen tekstin Lena muuten ei ole varsinaisesti suurlähetystössä töissä, vaan juuri FinProssa. Se on suomalaisten ja venäläisten yritysten yhteistyötä edistävä organisaatio. FinPro voi auttaa venäläisen yhteistyökumppanin löytämisessä tai vaikka edustuston perustamisessa. FinPro on käsittääkseni verotuksellisesti suurlähetystön osa mutta toimii omissa tiloissaan. Heillä on sekä venäläisiä että suomalaisia työntekijöitä, viidestä kymmeneen kumpiakin. Eilen, miestenpäivänä, oli töissä lähinnä suomalaisia, koska oli venäläinen juhlapäivä. Venäläiset ovat töissä sitten suomalaisina juhlapäivinä.

Moskova-luutapallo-ottelusta vielä Wikipedia linkki tässä.

Muuta surffailuani oli sitten sääasiat. Olemme kavereiden kanssa valitelleet pakkasta, kun se on kiristellyt meille hampaitaan. Tiedän, että Suomessakin on kylmä, eikä täällä päästä niihin lukemiin. Kuitenkin kylmyys täällä pääsi yllättämään minut... Pakko tunnustaa. Mutta lämmintä vaatetta on kyllä.

Löysin sääsivustolta pienen jutun helmikuun säästä: klik. Siellä kerrotaan (jälleen venäjäksi), kuinka helmikuun keskilämpötila oli -7,5 asteen sijaan peräti -16,4! Perjantaina 18.2. oli kauden absoluuttinen lämpötilaminimi -26,4 astetta. Artikkeli ei kerro, mitattiinko minimi päivällä vai yöllä (todennäköisesti yöllä), mutta juuri tuona päivänä taisimme olla Park iskusstvossa, ja palella jälleen kerran kuin jääkauden viimeiset oravat.

Kuukauden kolmanneksen lämpötilamaksimi oli myös epätavallisen alhainen: 11. helmikuuta vain -10 astetta. Keskilämpötilojen mukaan olisimme siis voineet yhtä hyvin asua Komin tasavallan Pečorassa. Karttakuva kaapattu hienosti Google Mapsista.

Kuvan saa klikkaamalla isommaksi. Punaiset rinkulat vasemmalta oikealle: Tampere, Moskova, Pečora.

Lumitilanne oli korkeimmillaan ystävänpäivänä: 56 cm. Kaupungissa sitä ei tietenkään oikein näe. Tai juu, puistossa oli komeat kinokset.

Nyt jälleen Punaista toria katsastamaan.