Sunnuntain turisteilua Berliinissa

Berliinissa Rotes Rathausin eli punaisen raatihuoneen edessa oli sateenvarjoprotesti ihmisoikeuksien puolesta ja pankkeja vastaan.

Epamaaraisia huomioita Berliinista: Pienen ruokakaupan tavarantoimittajalla oli sylissaan pino Harput-nimisia laatikoita. Potsdamer Platzin laidalla oli Joka-niminen kahvila. Bussireitin varrella Chicken Doner -ravintola "Durak". Tuntuu oudolta, kun ympari kaupunkia oli ison tupakkabrandin mainoksia : "Maybe never fall in love. Maybe Ma rlboro". Myohaan auki olevilla kaupoilla oli jotenkin hauska nimitys: Spaetkauf. Ja bongasin yllattavan monta patjaliiketta "Matratzen-outlet", joissa kaikissa oli ale.

Vietin sunnuntain omassa seurassani lukuun ottamatta sita, etta tormasin vahingossa P:oon Potsdamer Platzilla. "Mita ihmetta??" No, se on turistien risteyspaikka. Mina olin ollut katsomassa Diane Arbusin valokuvanayttelya. Siella oli vakea kuin pipoa, valokuvia katsottiin hitaasti matelevassa jonossa. Vaikuttavia kuvia siella kylla oli. Erityisesti mieleeni jai tama Girl in a watch cap, josta kuva alla.

Diane Arbus: Girl in a watch cap. New York City (1965) Laehde

Muuta paivan ohjelmaa oli tutustuminen ihanan rauhalliseen Mariankirkkoon TV-tornin lansipuolella. Siella ei ollut hurjaa kuvien napsintaa, ilmeisesti se ei ole suurimpia turistikohteita. Berliner Domiin en mennyt.

Kavin myos siina TV-tornissa. Hissijonossa oli hauska salakuunnella iloisen (ilman sarkasmia tama) venalaisen pariskunnan vitsailua: "Joko pelottaa? Mua hirvittaa, apuva!" "Joo, hissi varmaan putoo ja meista tulee pannukakkuja!"

Hissi kulki 6 metria sekunnissa, nakoalakansi oli 203 metria merenpinnasta. Vahan vaivasi, etta merkkipaikkojen loytamista varten tehdyt kuvat eivat olleet ihan ajan tasalla: samat kuvat toistuivat melkein kolmasosan tornia, vaikka todellinen maisema oli jotain ihan muuta. No, nakymat olivat upeita, mutta mitaan hienoja kuvia en niista osannut ottaa.

Iltani paatin hyvaksi havaitulla turisteilutavalla: hypataan lahimpaan kulkuvalineeseen, istutaan muutaman pysakin ajan ja sitten hypataan pois kun maisema ikkunan toisella puolella nayttaa lupaavalta. Loysin kivan kahvilan Rosenthaler Platzilta ja horpin siella lamminta.

No jaa, paljonpa siita nakee! Mutta istuin tuollaisen hienon holvikaaren alla. Ylakerrassa oli punainen vessa. Siitakin on kuva, heh.

Minusta tama on aika hieno vessan ikkunaksi. Vasemmalla kopit.

Kotimatka kesti tunnin mutta urheasti yhta ratikkaa ja kahta bussia kayttamalla paasin maan paalla perille. Tykkaan aina kayttaa metroa vieraissa kaupungeissa, koska pysakkien nimet tietaa varmasti oikeiksi, mutta nyt minulle on auennut myos bussien kivuus: on yllattaen hauska nahda, millaisten maisemien lapi matka kulkee. Berliinissa viela julkinen liikenne on niin tehokasta etta trelaista melkein itkettaa. No, onhan tietysti kaupunkien mittakaavatkin vahan erilaiset.

Tällä hetkellä Berliini

En tiedä, kuinka moni enää tämän blogin puolelle eksyy, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Matkapäiväkirja kun on aika rajoitettu kooltaan, tänne saa enemmän tekstiä.

Pääsiäisen Moskovan-matkalta pääsimme luonnollisesti Suomeen. Tuli tutkittua Kouvolan kävelykatu päästä päähän ja ahdettua maha täyteen Coffee Housen muffinsilla sen jälkeen, kun nälkä oli tyydytetty Hesessä. Mitään muuta kovin yksityiskohtaista en siltä reissulta enää muista, paitsi että tapasimme paikallisia ystäviä hauskassa Ziferblat-kahvilassa (nimi tarkoittaa kellotaulua, logossa oli kellotaulu ilman viisareita). Siellä ei maksettu juomisista ja syömisistä, vaan kulutetusta ajasta. Plus tupakointi kielletty! Mahtavan söpö paikka.

Nyt on siis vuorossa Berliini, tulin eilen ja huomenna lähden Puolaan Wroclawiin. Tämän reissu pitää sisällään vaihtokavereiden tapaamista, mutta ainakin tämä alkupuoli ei ihan mennyt putkeen. Meitä oli neljä, jotka suunnittelimme tapaavamme täällä Berliinissä, mutta yksi on kovasti töissä ja toinen joutui viime hetkellä perumaan, koska uusi vuokraisäntä oli ruvennut hankalaksi juuri muuton kynnyksellä, ja sitä piti sitten jäädä selvittämään.

No, treffasimme sitten kaksin espanjalaisen P:n kanssa, ja mikäs siinä, hän tuntee Schönebergin alueen kuin omat taskunsa, koska on asunut täällä pari vuotta sitten kolmisen kuukautta. Hänellä olikin paljon uutisia kuluneelta vuodelta, ja on harmi, että emme kaikki voineet olla paikalla. Mutta minkäs sitä voi, joskus elämä käy päälle. Vuoden päästä ainakin täytyy kaikkien päästä paikalle, koska erityinen tapaaminen on jo lyöty lukkoon: yhden meistä häät! (Ei minun.)

Eilen kävimme syömässä intialaista ja sitten jäätelöllä, ja sitten jäin kävelemään kohti majapaikkaani. Totesin jälleen kerran, että nämä vinoon kulkevat kadut ovat pirullisia. Ei voi kiertää korttelia ja luottaa 90 asteen kulmiin, koska korttelit ovat usein kolmion muotoisia. No, omia jälkiään palaamalla pääsin aina kartalle.

Sellaista hauskaa vietin, että bongailin viime reissulla (kaksi vuotta sitten! huh) näkemiäni maisemia. Täällä vaihdossa ollut kaverini oli oppaana, kun kävelimme hänen lempparialueillaan täällä. Nyt olen nauranut itselleni moneen otteeseen, kun nämä maisemat sijaitsevatkin ihan majapaikkani vieressä. Minulla ei ollut mitään käsitystä niiden sijainnista kartalla, koska menin vain ystäväni perässä. Heh. Eli olenkin nähnyt vain yhtä ja samaa kulmaa Berliinistä koko ajan :P

Parvekkeet ovat hienoja. Ainakin näillä kulmilla liki joka parveke tulvii kukkia ja vehreyttä. Toisaalta sitten tietysti on niitä betonimöykkyjä, joilla ei kuki kuin männävuotinen muovituoli.

Kansallisia kokemuksia säästä: minusta on ihanaa, kun aurinko tuli esiin vartiksi: "aurinko paistaa". P ensin luuli että vitsailen, koska hänestä sää oli pilvinen: "tuollahan on noin paljon pilviä!" Heh, Espanja.

Yritän laittaa muutaman kuvan jossain vaiheessa reissua.

Junamatka kavi České Švýcarskon halki, liimauduin ikkunaan.

Perilla Ústí nad Labemissa. Kielikurssilla on porukkaa ympari Eurooppaa: Briteista, Saksasta, Espanjasta, Portugalista, Italiasta, Puolasta ja Suomesta. Turkistakin on yksi tytto. Ihan kuin oltais oltu taalla jo ainakin viikko, ohjelma on taysi. Aikataulusta tosin myohastellaan saannollisesti, koska puolet porukasta vaivautuu paikalle vasta riittavan ajan kuluttua :P Mut ei kay valittaminen, ehka taa on karman laki.

Tervetuliaispaivallisella nain vajaan poydan. Kysyivat, mista oon. Finland.
"Ai oho, niin mekin!"
Kas.

Finskeja on lisakseni kolme, ja kaikki jaavat Ustiin syyslukukaudeksi. Yhteensa kurssilaisia on ehka 25, joten jokunen tuttu tulee Prahassakin olemaan heti alkuun.

Niin ja Berliini. Kiintoisa kaupunki. Sain kaksi eri paikallisopasta, ja samoille kulmille paadyttiin kumpienkin kanssa :D Mutta no harm done, oli eloisaa seutua. Sieltakin on paljon kuvia, muurista ja Brandenburgin portista ja muista jaennistae asioista. Kiitan viela yopaikan antajaa kun FB ei antanut mun mitaan kommentoida paivana muutamana.

Kamppis on muuten tsekkitytto, lainaan paraikaa hanen konettaan. Nappis on hieman hankala, mut huumorilla tastakin selviaa :P Viela en oo puhunu sen kans tsekkia muutamaa "ahojta" lukuunottamatta, mutta ehka viela. Venajaa se kuulemma kuuntelee mut ei juuri puhu, enkkua aika hyvin.

Nyt taytyy rientaa, ohjelmassa on Social games in Czech.