Eiliseltä illalta:
Nyt on sitten tyttö reissun päällä. Junamatka sympaattisesta, punatiilisestä Tampereen kaupungista tuohon Suomen historian tiivistymään, kokemuksieni mukaan hipihtävään Turkuun, sujui rauhaisasti muutaman kyynelen kera mutta ilman mainitsemisen arvoisia välikohtauksia. Mitä nyt tulin viimeisen asemanvälin satamaan asti pummilla, koska kuukausi sitten kyseenalaistin älykkyyteni ja ostin junalipun vain Turun asemalle saakka. No, en edes jännittänyt tätä rikettäni. Ja sain kannustusta etukäteen :P
Siskopisko oli vastassa sataman rautatielaiturilla, ja sillä oli yllätys! Ensiksikin vienosti pyytämäni lakritsipatukka oli muuttunut kuudeksi erilaiseksi. Piti tarkistaa: neljä on jäljellä kun kaksi jo syötiin. Ja sitten se oli tehnyt mulle leppiskortin 8) Kuva todisteena.
Leppiskortti pääsi matkapäiväkirjani väliin kirjanmerkiksi. Se edustaa hyvin IPA-ideologiaa "ilostu pienistä asioista", ja leppäkerttu vilahtelee mulla silloin tällöin. Vähän kuin uudella kämppiksellä (joka on tosi mukava, ja jonka luota tuli surku lähteä reissuun!) on maskottina banaani. Löytyy banaanityynynliinaa, banaanimunakelloa, banaanijääkaappimagneettia ja huopabanaania. Sadetakki nyt voisi muutenkin olla keltainen. Huoh, multa puuttuu leppissadetakki. :P
Kuvassa on muuten myöskin osa eväistäni. Se asia sinisessä kipossa on kermaan leivottua kaalipiirakkaa. Mums.
Laivaannousu oli hauska. Vaelsin mummomeressä (ilmeisesti juuri kukaan muu ei lähde laivalle ke-to), ja koko ajan pelkäsin, että joko kolkkaan jonkun rinkallani, tai sitten ajan viattomat varpaat littiin arviolta kymmenkiloisella matkalaukullani. Henkilövahingoilta säästyttiin.
Niin ja! Kannoin sen matkalaukkuni ihan ite rappuja alas joku pari kannenväliä. Ylös mennään tosin hissillä...
Laiva lähti kello 21. Onnistuin olemaan ulkona roikkumassa kaiteessa kun irrottiin laiturista. Näköalat olivat kyllä aika vähäiset kun tuli niin äkkiä jo pimeä. Kuva on ikkunan takaa koska oli kylmä! No, on nyt toisaalta jo syyskuun ensimmäinen. Kesä saa hyvällä omallatunnolla loppua.
Mulla on muuten oma hytti! Luksusta. Ylihyvin ilmastoitu tämä tosin on, mutta yksityisyys on hienoa. Olin jo odottanut että jakaisin tämän pikku kopperon jonkun kanssa. Mut ei, kamoilla on nyt oma peti. Kansi on kyllä kakkonen, että syvyyksissä ollaan, mutta vähemmän täällä on melua ja tärinää kuin yöjunassa. Plus nurkan takana on suihku. Nyt isoin dilemma onkin, menenkö suihkuun illalla vai aamulla.
Karaokeen en taida mennä, vaikka kuinka vasta satuinkin muistamaan, että jotkut tosiaan tulee laivalle juhlimaan. Putkinäköistä? :D
Haikeusolo on suurimmalta osin ohitse. Edelleen musta on surkeaa, että perhettä ja hyviä ystäviä ei todennäköisesti näe ennen kuin jouluna, mutta se seikkailu alkaa ottaa valtaa. Ja onhan tämä internetsi keksitty vieroitusoireita varten.
Leikkihuoneessa alkaa kohta kuvienvärityskilpailu. Miten sellaisessa voi kilpailla?
