Viimehetkittelyä

Nyt kun lähtö on miltei jatkuvasti takaraivossa kolkuttamassa, tulee mieleen uusia ja uusia asioita jotka pitää hoitaa vielä ennen laukkujen pakkaamista. Ilmiselvien matkalippujen ja viisumihommien lisäksi minulla on roikkumassa autokoulun II-vaiheen suorittaminen. Koko autokoulu on Senjan versiona ollut sen verran verkkaista puuhaa, että en ihmettelisi, vaikka hyppäisin Tolstoi-junaan suoraan vihoviimeiseltä teoriatunniltani...


Sain itseni autokouluun vasta muutama kuukausi 18 täytettyäni, ja puolen vuoden päästä minulla oli henkilöautoinssi suoritettuna. Tomerana maalaistyttönä päätin kuitenkin panna vähän paremmaksi, ja ajoin samalla C-kortinkin. Koulun kuorma-autolla ajaminen oli itse asiassa rennompaa kuin pikkuautolla. Sieltä ylhäältä oli ihan mielettömät näkymät! Ainoa harmi oli se, kun takanani ajava kerran sukelsi perälavan suojiin ja miltei jarrutin kotteromokoman lyttyyn.

Nyt alkaa välivaiheen kortti olla menossa umpeen: helmikuun lopun jälkeen minun pitäisi suorittaa käsittääkseni ainakin teoriakoe uudestaan, ja ehkä se ajokoekin. Ihan varmaksi en muista.


Niin vähän on ensi viikolla luentoja tai muutakaan aktiviteettia, että taidan suosiolla mennä tekemään nämä ajot kotikaupunkiini. Siellä ei ole liikennevaloja eikä yksisuuntaisia kuin yhdet ainoat kappaleet.

Myös asuntoni eteenpäin vuokraamista on mietittävä. Kämppä ei jää aivan tyhjilleen vaikken alivuokralaista huoneeseeni löytäisikään, koska minulla on kämppäkaveri. Tosin outo vuokrausaika ei ilmeisesti ole hirveän houkutteleva, enkä oikeastaan usko, että tähän ketään löytyy. Elän kuitenkin toivossa. Minulla on sentään vähän parempi tilanne kuin joillakin kurssikavereistani: yksi joutuu muuttamaan kokonaan asunnostaan pois ja toivoo saavansa opiskelija-asuntosäätiöltä luukun sitten syksyllä kun on taas palaamassa tähän kaupunkiin.

Rahaakin täytyy siirtää käyttötilille, ja sen takia on käytävä pankissa, ja inhoan sitä... Jotenkin pankeissa ja muissa virastoissa jonottaminen on niin turhan tuntuista, kun kuitenkin melkein kaiken pystyy muutoin tekemään netissä.

Lähden Venäjälle, olen siis päästäni sekaisin

"Mitäs uusi vuosi tuo tullessaan?"
"Vaihtoon meinaan lähteä. Venäjälle."
"Mitä sä siellä teet? Siellähän on poliisit pahempia kuin rikolliset."

Kun keskustelua on käyty tähän asti, minulle aletaan usein tarjota hyviä neuvoja hengissä selviämiseen. Pitää varoa mafiaa, reikä lattiassa -vessoja, huumehörhöjä ja huijareita ynnä muita mukavia veikkosia.

Opiskelen venäjää suomalaisessa yliopistossa ja vietän kevään 2009 Tverissä opiskeluuni kuuluvassa kieliharjoittelussa. Lähtö on kolmen viikon päästä eikä minulla ole vielä viisumia, mutta eiköhän se hyvin ehdi järjestyä. Aion omaksua sikäläisen asenteen asioiden hoitumisen suhteen, mikä lienee ainakin verenpaineelleni oivallista.

Viisumikutsut tulivat viime viikolla, hiv-testeissä on käyty ja matkavakuutus hankittu, joten alan itse viisumia lukuunottamatta olla lähtökuopissa. Koska en ole kokonaista periodia enää Suomessa, en voi opiskella kuin jokusia kirjatenttejä ja rästikursseja meille tarjotun kieliharjoitteluun johdattavan kurssin lisäksi. Eipä se minua haittaa, koska tuskanhiki ei todellakaan tällä tahdilla ehdi pukata pintaan.

Tver (Тверь, pikkutarkasti translitteroituna Tver') sijaitsee 150 kilometrin eli parin tunnin junamatkan päässä Moskovasta pohjoiseen. Se on venäläisessä mittakaavassa pikkukaupunki, asukkaita on vain reilu 400 000. Turha paikka, ei edes miljoonaa. Sen mukaan mitä olen kuullut, monien mielestä vain Moskova ja Pietari ovat kaupunkeina varteenotettavia. Osa asukkaista on Tverin karjalaisia eli saarekekarjalaisia, joiden esi-isät pakenivat ortodoksisuuden ja raskaiden verojen takia Käkisalmen läänistä 1600-luvulla. Voisin ottaa heistä selvää ja kirjoittaa lisää toiste.

Neuvostoaikaan Tverin nimi oli Kalinin. Vuonna 1247 siitä mainitaan tulleen keisarillisen Venäjän maakunnan pääkaupunki, ja keskiajalla se taisteli mahtavuudesta Moskovan kanssa. Suomalainen Tverin ystävyyskaupunki on Hämeenlinna ja Saksan vastaava on Osnabrück, jossa eräs tuttuni sattumoisin asuu. Tveristä ovat kotoisin mm. NHL-pelaaja Ilja Kovaltshuk sekä lentokonesuunnittelija Andrei Tupolev. Joet Volga ja Tvertsa virtaavat Tverin läpi.

Blogikirjoittaminen on minulle melko vierasta ja minusta tuntuu vähän hassulta julkaista tällaista sepustusta. Mutta kuten Venäjällä sanotaan, первый блинь комом, eli ensimmäinen blini menee pannukakuksi. Ekayrittämästä on turha odottaa loistosuoritusta.