Kävelen kohta vaikka Puolaan

Lähellä metro Teatralnajaa, maanantailta

Hei vaan, täällä on yksi väsynyt tyttö, joka on kävellyt koko päivän ympäri Moskovaa. Tapasin tänään filippiiniläisen tytön ja siperialaisen pojan, ja heidän kanssaan vietin mukavan parituntisen Tagankan paikkeilla. Kun käväisimme luostarialueella, minusta tuntui outolta ilman huivia. Luostarin jokaiseen kirkkoon ja kappelille ja jokaisen ulkona olevan ikonin eteen oli monikymmenmetriset jonot. Ihmiset toivat kukkia ja rukoilivat ikonien edessä. Olettaisin tavan liittyvän pääsiäiseen, mutta selkeää selitystä en saanut, sillä Siperiasta saapunut venäläisvahvistuksemme ei ole kovin uskonnollisesti kasvatettu.

Sosiologian luennolla opettaja jaksaa toistaa, miten Venäjällä on uskonnollisia nuoria enemmän kuin länsimaissa. En ilmeisesti ole onnistunut tapaamaan heitä, sillä olen kuullut venäläisten lähinnä luokittelevan itsensä ateistiksi tai agnostikoksi. Heidän vanhempansa kyllä saattavat olla uskonnollisia ja uskovia, ja erityisesti isovanhemmat.

Sää oli tänäänkin aivan upea, aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat. Myös pöly lentää, mutta räpyttelemällä olen selvinnyt. Onneksi ei ole allergioita.

Ai niin, tänään pestiin ikkunat. Puolenpäivän maissa siivoojatäti tuli koputtelemaan oveen. Hän oli hiukan pettynyt, kun emme olleet tajunneet itse pestä ikkunoitamme (ilmeisesti oli tullut kielimuuri vastaan), mutta pesaisi ne sitten nopeasti ja tehokkaasti, kuivausvälineenä oli kokoon puristettu ehkä sanomalehti, ehkä ammattisalaisuusriepu. Kämppis K pitkänä tyttönä hoiteli ikkunoiden yläreunat, ja sai tädiltä kovasti kehuja.

Tsoin seinä

Jos Prahassa oli Lennonin muuri, täällä Moskovassa on Kino-yhtyeen laulajan Viktor Tsoin seinä. Se on vanhan Arbatin yhdellä sivukadulla, ja sen lähistöllä oli kolme-neljä käheä-äänistä trubaduuria laulamassa Kinoa kitaroineen. Nahkatakkisilla herrasmiehillä musiikkiura taitaa jo olla takanapäin.

Pääsiäisvieraita!

Pushkinin taidemuseo

Tänään oli sellainen kiva päivä! Tekee mieli lopettaa joka virke huutomerkkiin ja vetää päähän vaaleanpunainen pipo, kun elämä on tällä hetkellä niin kivaa.

Riemun aihe on sekä upean aurinkoinen ilma (varmasti oli ainakin kaksikymmentä astetta auringossa, varmasti!) että siskon ja toverin saapuminen Moskovaan, Venäjän bisneksen ja historian sydämeen. Olimme hyviä turisteja, kun kävimme sekä Vanhalla Arbatilla että Punaisella torilla, tosin torilla todettiin, että onhan tätä jo nähtykin, ja lähdettiin ehkä vähän liian pitkälle kävelylle kohti Kitai-Gorodin ruokapaikkoja. 

Olimme museovierailleet Moscow House of Photographyssa, ja pitkästä jalkojen päällä vietetystä ajasta johtuen oli mukavaa, että Maroseika-kadun PirOGIssa oli yksi pöytä vapaana, joskin sitten edellisten asiakkaiden jäljiltä vielä siivoamatta. Kitoihin upposi niin borssia (smetanalla), kanakotletteja (kermakastikkeella), syrnikkejä eli paistettuja rahkakakkuja (smetanalla) kuin blinejäkin (rahkatäytteisiä, smetanalla). Ah ihana smetana, silkkisen pehmeä koostumuksesi saa kieleni visertämään onnesta kuin kevätpöllyissään sirkuttavan talitiaisen. Rahka on myös hyvää.

Olen sen verran luterilaisesti kasvatettu, että tunnen syyllisyyttä odottaessani pitkäperjantaita iloisella mielellä. Mutta täällä kun kirkollisia pyhiä juhlivat vain uskonnolliset ihmiset, tilanne on jotenkin eri kuin Suomessa. Joka tapauksessa huomisen suunnitelmiin kuuluu suomea puhuvien venäläisten tapaaminen. Olisi tarkoitus katsella Moskovaa Varpusvuorilta käsin, eli valtionyliopisto MGU jää selän taakse. Voin raksia uuden kohdan "tee nämä asiat Moskovassa" -listastani, jota en toki ole oikeasti tehnyt.

Niin, tänään oli myös palotarkastus täällä asuntolassa. Jo eilen illalla kävi komendantkarouva juttelemassa herttaisesti: 

"Onko tytöillä vedenkeittimiä, silitysrautoja, muuta elektroniikkaa? Sovitaanko, että pistätte ne piiloon, kun muuten tulee ikäviä seuraamuksia, kun palomiehet jatkavat täällä juoksemista ihan yhtenään."

Pistettiinhän me. Aamulla eri nainen kävi sopottamassa, että onhan nyt sähkölaitteet jossain tallessa. Tarkastus oli nopea juttu, ukkelit porhalsivat huoneeseen ja vilkaisivat, mitä on töpseleissä kiinni.

Miten voin suhtautua paloharjoituksiin venäläisten tavoin vakavasti, jos huoneiden konkreettinen paloturvallisuus on tätä tasoa?

Toisaalta asuntolan lievä kollektiivisuus antaa turvaa: eilen saatoin istuskella huoneessani autuaan muistamattomana puolisen tuntia aikomani kymmenen minuutin sijaan sillä välin kun keitin kananmunia kerroskeittiössä. Aika tarkkaan puoli tuntia haahuiltuani sain hepulin,sillä muistin iltapalani. Ne kananmunat kiehuvat siellä vielä! Onneksi taiwanilainen vakikokkauskaverini oli tullut kellontarkasti vartin minun jälkeeni keittiöön ja nostanut kattilani kylmälle levylle. Kaikki vesi oli toki kiehunut kuiviin ja kattilan pohja oli musta, mutta munat olivat taatusti kypsiä. 

Kuorin siinä kananmuniani keittiön roskikseen, ja tämä taiwanilainen poika esitti jälleen kysymyksen, jonka olen kuullut jo muutamaan kertaan: onko tämä joku suomalainen ruokalaji? Ei elämän kevät, tyypille pitäisi esitellä joku mämmi tai kalakukko, niin voisin kerrankin sanoa oudoista kokkauksistani, että joo tätä meillä syödään.

Törmäsin luostariin

Zachatjevin nunnaluostari

Yhtenä kauniina päivänä viime viikolla, kun olin yrittänyt parhaani mukaan hoitaa viisumini pidennystä siinä täydellisesti onnistumatta, lähdin kävelemään muillekin kaduille kuin niille suurimmille, eli käännyin kerrankin sivuun Ostozhenkalta. Ensimmäinen asia, jonka löysin, oli kulkukoirapariskunta, jotka selvästi olivat hyvää pataa ison pululauman kanssa. Eivät ne kai muuten olisi kaikki sulassa sovussa rohmunneet samoja leivänpalasia.

Seuraava asia olikin yllä oleva nunnaluostari. Se putkahti esiin ihan kysymättä. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi rohkaisin mieleni ja hiippailin avonaisesta portista luostarialueelle. Koska kukaan ei tullut tiukkaamaan käyntini syytä, seurailin yhden naisen perässä alueen keskellä kohoavaan kirkkoon. 

Kirkossa oli remontti kovasti kesken, mutta aina silloin tällöin tuli yksi tai kaksi ihmistä, kiersi suutelemassa ikoneja ja tekemässä ristinmerkkejä, hiljentyi hetkeksi ja jatkoi taas matkaansa. Eräätkin kadulla ohittamani kiireisen näköiset keski-ikäiset naiset kävivät siellä. Sivussa olevan pienemmän ikonostaasin salissa (öh, sivukappelissa? sanasto hukassa nyt) seisoskeli pappi, joka toi mieleeni vasta katsomani elokuvan Ostrov (saari). Siinä muistaakseni pappi mustassa kupuhatussaan ja pitkässä kaavussaan seisoo samalla tavalla kirkon ikkunan ääressä ja tuijottelee ulos. Elokuvassa kyllä näkymänä oli talvisen kalsa Valkoinen meri, eikä kevääseen heräävä puutarha.

Tretjakovin tietämiltä

Kävin viime viikolla toistamiseen Tretjakovin galleriassa. Uudelle puolelle en ole vielä päätynyt, mutta sillekin on epäilemättä aikansa. Pääsin tällä kertaa etenemään ihanien kansallisromanttisten maalausten pariin, välillä puuttui vaan vahvat ääriviivat etten olisi Gallen-Kallelaa katsellut. Iivana Julma mulkoili kehyksissään ja teki vaikutuksen. Rakastuin esimerkiksi Sudorovin hahmojen kuviollisiin vaatekankaisiin, ja toki Kramskoin Tuntemattoman naisen muotokuvaan.

Крамской: Незнакомая (kuva)

Nainen katsoo niin täydellisen ylimielisesti muotokuvastaan. Voin hyvin kuvitella hänet vaunuihinsa tänne Hamovnikin vanhojen kivitalojen väleissä kulkeville pienille kaduille.

---

Viikonloppuna tapasin taas tamperelaiskaveria. Oli erittäin mukavaa. Huomionarvoista on, että linjan nro 2 johdinauto tarjoaa erinomaisen sekä edullisen turistikierroksen Uudelta Arbatilta Kristus Vapahtajan katedraalin ja Kremlin ohitse Kitai-Gorodiin. Oma opas mukaan, hinta 28 rub, kesto arviolta 15 min. Tällainen tiivis budjettimatkailijan paketti.

Arbatit

Mun ikkuna

Tarjoan jälleen kuvapostausta. Tänään piti kovasti olla kandipäivä, mutta eipä ollutkaan, kun lähdin kävelemään. Katsastin sekä vanhan että uuden Arbat-kadun. Vanhalla oli kunnon turistimeininkiä ja ihmisenkokoisia, matalahkoja taloja. Uudella oli neonvaloja, symmetrisesti aseteltuja kerrostaloja ja valtamerilaivan näköinen talonpääty.

Sivukadulta

Vanha Arbat

Uusi Arbat

Georgialainen ravintola kotimatkan varrelta