Tässä on linkki lehtijuttuun, joka Ustin erasmusopiskelijoista kirjoitettiin. Voitte bongailla mun nimeä. Kääntelen sitä hiukan myöhemmin vähäsen. Nyt on ohjelmassa ruokakauppa.

Tänään päivällä olin kahden kaverin ja heidän tsekkiläisen tuutorinsa Honzan kanssa vaeltamassa. Kavuttiin vuorelle jolla on ollut muinoin kaksi ja puolituhatta vuotta sitten kelttiasutusta.

Lahdon hetki lahestyy

Viimeiset oppitunnit ovat ohi ja huomenna on loppukoe. Meita on peloteltu, etta jos ei koe mene lapi, Erasmus-rahat pitaa maksaa takaisin. Opettajamaisin opettajista sitten paasti suustaan, etta koskaan kukaan ei ole reputtanut, joten ei se koe varmaan ihan hirvea ole. Se koostuu kolmesta osasta, jotka ovat kirjoittaminen, luetun ymmartaminen ja puhuminen. Oikeastaan odotan puheosuutta. Joku piuha paassa on varmaan vaarassa topselissa...

Eilen en tehnyt mitaan erityista, paitsi kavin kaksi kertaa ruokakaupassa ja juttelin ystavan kanssa Skypessa koska oli sen synttarit. Sori, etten en laulanut, tajusin vasta jalkeenpain! Taalla asuntolan nettihuoneessa on silloin talloin lauleltu meidan oppimia tsekkilaisia lauluja, joten en olisi ollut ensimmainen hoilottelija. Skype on ihmeellinen asia.

Ai niin, sen verran eilen oli merkittava paiva, aamulla myohastyin tunnilta. En tosin ollut ainoa. Ma kyllakin olin kipea ja siks nukuin ylipitkaan, muu myohasteleva porukka taas oli tullut pikkutunneilla kotiin Prahasta laivabileista. Jokilaivalla oli ollut parisataa ihmista, ja kuulemma aikamoinen sillipurkkitunnelma.


Perjantaina tapahtuu siirtyminen tasavallan paakaupunkiin, kauniiseen Prahaan. Muutan asuntolaan nimelta Hostivař. Se sijaitsee lahiossa, ehka kahdeksisen kilometria Prahan keskustasta, joten sen nimenomaisen alueen kauneudesta en varmaksi tieda. Epailen hiukan, mut pistan sitten valokuvia todisteeksi kun perille saakka paasen. Talla kertaa matkasta on tuleva mukava, koska kuljen kahden kaverin kanssa. He muuttavat samaan asuntolaan, joten raahaamme toinen toistemme pakaaseja.
 
Tanaan kaytiin uimahallissa. Se nakyy hienosti asuntolan ikkunoista. Kauempaa se oli huomattavasti fiinimman nakoinen, kaareva turkoosi katto ja korkeat ikkunat, taustalla syvanvihrea metsikko. Lahelta ja sisalta tunnisti helposti rakennusajan ja rakentajat. Jostain 70- ellei perati 60-luvulta, veikkaisin. Saunaa en loytanyt, vaikka sellainenkin siella kuulemma on, mutta jonkinlaiseen hoyryhuoneeseen saksalaisen kaverini kanssa paadyttiin. Lammin siellakin tuli, vaikka oli hassua seisoskella kaakeloidussa huoneessa, johon pukkaa kolmesta putkenpaasta kuumaa hoyrya, ja penkkeja on vain yhdella seinalla. Ulkopuolella oli sitten allas taynna viileaa vetta, joten me harrastettiin jonkinlaista semi-avantoilua siina. Kerroin samalla meidan saunatontuista. Ja myos siita, miten armaitten sisarusteni kanssa pienena kulutettiin saunassa aikaa keksimalla lauluja.

Pyykkipäivä

Eilen oli pyykkipäivä. Olin kasannut pyykkini pesuvalmiiksi kasseihin jo edellisenä päivänä, mutta silloin oli alakerran oviherra kertonut, että eipä onnistu, putket on kaput, ei tule vettä. Jätin pyykit odottamaan seuraavaa päivää, jolloin menin tutustumaan K3:n pesuhuoneeseen. Asuntolarakennuksia on vierekkäin kolme, ja koska asuntola on tsekiksi kolej, niiden nimet loogisesti ovat K1, K2 ja K3. Minä asun K2:ssa. Tuutoreilla on suunnitelmissa simuloida K2-vuorelle kiipeäminen jonkin seikkailullisen ainesosan avustamana. Asun kahdennessatoista kerroksessa, joten kiipeämistä riittää...

K3:n ovitäti tuli huolestuneena ulos kopistaan, kun tuntematon tyttö hiipi aulaan. Mistä sitä tullaan, millä asialla ollaan, vai ulkomaalainen, "haluan pesu vaate", ai pyykkiä, ah sulla on avain, selvä juttu. K2:n pesukoneet kuulemma olivat jo käyttökunnossa, mutta täti ei patistanut mua pois kun olin sinne saakka jo vaivautunut.

Pyykkitupa oli kellarissa, ja hissi olisi graffiteineen ollut huolestuttava ellei tämä tarkka täti olisi ollut aulassa. Täytin kuudesta koneesta kaksi. Älysin, että kakkosta näyttävä nappi ei tarkoittanut kahden tunnin ohjelmaa (muut vaihtoehdot 4 ja 8) vaan pesuohjelman ajastusta. Homma hoidettu, illemmalla kamat narulle, päivän päästä on taas vähän enemmän vaatteita mistä valita.

Kun tulin takaisin ylös, tätönen halusi vielä jutella. Kyseli, mistä olen, ja sanoi sitten, että puhut hitaasti mutta výslovnost on hyvä. Nerozumím, mikä oli? Vai ääntäminen :D Kivahan se. Sit kun olis sanoja vielä vähän enemmän.

Yhdeksän aikoihin kävin sitten hakemassa puhtoiset vaatteheni pois. K3:n kivijalan opiskelijabaari oli vilkkaan näköinen. Miten huomaavaista laittaa anniskeluliike ihan alakertaan.

Kuivaushuone on K2:n 8. kerroksessa, ja sen avaimen saadakseni sönkötin vähän toiselle tädille, sitten sain kirjoittaa nimeni lapulle ja annoin 50 korunaa (vajaat 2 euroa) pantiksi. Naruja on kahdeksan ja ne ovat ehkä kahden metrin mittaisia, että kuivaustilaa on vaatimattomasti. Minun kaksi vajaata konettani mahtuivat siihen hyvin.

Seuraava kieli, mitä minun pitää opiskella, onkin sitten puola. Kuuntelen täällä Paulinaa ja Magdaa, ja vähän tajuan venäjän avulla, toisen vähän tsekin avulla, ja sitten jäytää että pitää vielä odottaa käännöstä.

Hävettää päivitellä hintatasoa muitten suomalaisten kanssa, kun puolalaiset pitävät tätä ihan normaalina, eikä saksalaisistakaan täällä ole mitenkään järjettömän halpaa. Lounaan saa 85 korunalla (ehkä 3,5 e), tänään söimme 69 korunan arvosta. Pussikeitto maksaa 15 korunaa, kolme omenaa 13.

Praha sekä Terezín

Kiirettä pitää. Eilen oltiin Prahassa turisteilemassa, tänään käytiin Terezínin keskitysleirillä. Aikataulu on niin täynnä, että torstaina jätin urheiluaktiviteetit väliin ja huokaisin illan omassa seurassani. Uusia ihmisiä voi jaksaa vain tiettyyn pisteeseen saakka, ja kun otan välillä pienen tauon, olen mukana taas pitempään.

Eilinen Prahan reissu oli lähinnä valokuvaamista ja ilmassa keikkuvan opaskirjan seuraamista. Ns. pääopettajamme Maruška oli oppaana (eli näytti tietä sillä kirjalla), prahalainen kun on. Kello 7.30 oli lähtö, ja heräsin itse asiassa jopa kuudelta, koska kämppis lähti töihin aikaisin.

Prahan linnan vartiosotilas

Kiersimme linnan, Kaarlen sillan, juutalaiskaupunginosaa, pyhän Mikulašin kirkon, Vanhankaupunginaukion, Vaclavin aukion ja vähän kaikenlaista turistikamaa. Eipä tarvitse niitä pakkokuvia sitten kovasti ottaa, heh.

Lennonin muuri

Päivän parasta antia oli kuitenkin ehkä illan festarit. Täällä Ústíssa oli nimittäin Barevná planeta -nimiset maailmanmusiikkifestivaalit. Se käsitti lähinnä skata ja reggaeta, mutta mikäs siinä, hyväntuulista musiikkia enimmäkseen. Ihmisiä oli hirveästi liikkeellä, ja yllättävän paljon lapsiperheitä ja koiria vielä myöhemminkin illalla. Tsekki on muutenkin lähinnä koirien paratiisi, ne kulkevat mukana pubissa ja kaupungilla ilman hihnaakin. Tosin jokunen on tullut vastaan kuonokopassa, ja hihnattomat käyttäytyvät moitteettomasti.

Epämääräinen kuva festarien jatkoilta

Löysimme tiemme irkkupubiin pari kilometria luultua kauemmaksi, ja siellä olikin sitten festarien esiintyjiä lavalla. Hauskaa oli, ja tsekkiäkin tuli harjoiteltua ihan tositilanteessa. Minua luultiin tsekiksi, mutta ajokortti sitten vakuutti. Oikeasti kielitaito ei ole ihan noin vahva...

Terezín veti vakavaksi. Siitä näemmä lisää myöhemmin. Nukkumaanmenoaika, sanoo kello.

Internationaaleja vampyyreja

Social games oli niitä tavallisia leiri- ja tutustumisleikkejä: istu viereiselle tuolille (vaikka siinä olisi ihminen) kun värisi sanotaan (červené, zelené, žlutá a modrá barva), kun vampyyri hyökkää, ota johonkuhun katsekontakti ja joku pelastaa sinut sanomalla jotain tsekiksi (ahoj! jak se máš! pes!), esitä (onneks englanninkielinen) sana pantomiimina ja ryhmäsi arvaa sen. Heh heh kun on hauska leikkiä väreillä ja tsekkinäppiksellä.

Muuta ohjelmaa tänään päivittäisten kielituntien lisäksi oli vierailu Ploskovicen kesäpalatsissa ja sen lähellä sijaitsevassa Litoměřicen kaupungissa. Ploskovice oli kuin Pietarhovin konservoitava pikkupikkusisko. Sievä kyllä kunnossa olevilta osin. Muotokuvissa esiintyi muun muassa aikanaan Euroopan rumin hallitsijapariskunta, enkä rupea nyt valitettavasti googlettamaan, ketkä. Franzeja ja ferdinandeja ja josepheja vilisee vähän liikaa.

Litoměřice oli sellaisella keskusaukiota-ympäröiviä-pastellinvärisiä-krumeluurijulkisivuja -tavalla kaunis. Mentiin kaakulle ja teekupilliselle Suomi-tyttöjen kanssa. Niillä kahdella muulla on missiona etsiä täydellinen suklaakakku. Litoměřicessa ei onnistanut, mutta osasin puhua tsekkiä ruokien tilaamisen ja paikallisen viinin ostamisen verran. Jess.

Ustissa on kaksikin linnaa. Kummassakin on tarkoitus vierailla. Väkeä on 100 000, ja kaupungin loisto on menneisyydessä: tämä oli aikanaan Itävalta-Unkarin suurin sisämaasatama. Mutta on tää ns. Euroopassa oleminen vaan hauskaa. Ploskovicen palatsiin oli nimittäin bussiajoa ehkä kolme varttia, ja sinä aikana ehdittiin ajaa ehkä neljän isomman pikkukaupungin lävitse, ja koko ajan oli asutusta näkyvissä. Tiheää, kun vertaa koti-Suomeen. Yksi kaupungeista oli nauhamaisuudestaan tunnettu Lovosice. Sanonta kuuluu: "To je dlouhý jak Lovosice."

Olen muuten huomannut, että parilla saksalaisella tytöllä on loistavan sarkastinen huumorintaju. Turkkilainen tyttö taas oli meidän ryhmän ässä pantomiimileikissä. Toinen briteistä on niin ilmiömäinen pianisti että oikeasti hirvittää, ei ihme että tyyppi menee Prahan arvostetuimpaan musiikkiakatemiaan soittelemaan.

Olen taas aika epäjohdonmukainen, mutta otan vastaan rakentavaa palautetta :D 

Junamatka kavi České Švýcarskon halki, liimauduin ikkunaan.

Perilla Ústí nad Labemissa. Kielikurssilla on porukkaa ympari Eurooppaa: Briteista, Saksasta, Espanjasta, Portugalista, Italiasta, Puolasta ja Suomesta. Turkistakin on yksi tytto. Ihan kuin oltais oltu taalla jo ainakin viikko, ohjelma on taysi. Aikataulusta tosin myohastellaan saannollisesti, koska puolet porukasta vaivautuu paikalle vasta riittavan ajan kuluttua :P Mut ei kay valittaminen, ehka taa on karman laki.

Tervetuliaispaivallisella nain vajaan poydan. Kysyivat, mista oon. Finland.
"Ai oho, niin mekin!"
Kas.

Finskeja on lisakseni kolme, ja kaikki jaavat Ustiin syyslukukaudeksi. Yhteensa kurssilaisia on ehka 25, joten jokunen tuttu tulee Prahassakin olemaan heti alkuun.

Niin ja Berliini. Kiintoisa kaupunki. Sain kaksi eri paikallisopasta, ja samoille kulmille paadyttiin kumpienkin kanssa :D Mutta no harm done, oli eloisaa seutua. Sieltakin on paljon kuvia, muurista ja Brandenburgin portista ja muista jaennistae asioista. Kiitan viela yopaikan antajaa kun FB ei antanut mun mitaan kommentoida paivana muutamana.

Kamppis on muuten tsekkitytto, lainaan paraikaa hanen konettaan. Nappis on hieman hankala, mut huumorilla tastakin selviaa :P Viela en oo puhunu sen kans tsekkia muutamaa "ahojta" lukuunottamatta, mutta ehka viela. Venajaa se kuulemma kuuntelee mut ei juuri puhu, enkkua aika hyvin.

Nyt taytyy rientaa, ohjelmassa on Social games in Czech.