Huolimatta siitä, että tämä blogi reilu vuosi sitten hiljeni, tulin kotiin yhtenä kappaleena ja kaikesta näkemästäni innoissani. Kesäkuu meni erittäin nopeasti, ja oli hauska ja hyödyllinen. Tutustuin ihaniin ihmisiin, joita en olisi muuten nähnyt, ja kaiken oppimani joukkoon ilmaantui pari venäläistä laulua.
Päädyin lopulta matkaamaan kotiin kaverin kanssa tavallisella venäläisellä junalla. Tuli todettua, että tarvitsen edelleen harjoitusta yläpetille kipuamiseen... Vietimme kauniin kesäisen päivän Pietarin puistoissa, ja illalla panikoin tekstareita Suomeen, kun en älynnyt bussiaikatauluja tavatessani ottaa huomioon Suomen ja Venäjän aikaeroa. Itänaapurihan on meitä tuntia edellä. Bussimatka Pietarista Helsinkiin oli yllättävän miellyttävä. Maisemat Viipurissa olivat kyllä varsin masentavia. Kaupunki odottaa vielä kunnon kasvojenkohotusta, mutta onneksi yrityksiä jo näkyy.
Seuraava reissu suuntautuu Lontooseen, ja on ihan lomareissu, mutta syyskuussa blogini herää jälleen eloon. Lähden silloin Erasmus-vaihtoon Tsekin tasavaltaan. Opiskelen Prahassa Kaarlen yliopistossa puolisen vuotta. Vielä en tiedä, mitä tulen opiskelemaan, mutta paikan päällä kai näkee :)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Fakultativnij
Olen kotiutunut asuntolaan, ja täytyy sanoa, että ihan hyvin täälläkin olisi elellyt tämän kevään. Tosin tietysti olen sitä mieltä, että oma päätökseni mennä perheeseen oli ehdottomasti paras, vaikka se "perhe" siitä yhtälöstä vähän loppua kohden hupenikin.
Asun kahden hengen asunnossa toisen tytön, Joensuun filologin kanssa. Nämä kolme päivää on jutut menneet ihan hyvin yksiin, toivottavasti kuukauden aikana ei ehdi tulla ongelmia. Ihanuutta ovat: oma keittiö, lämmin vesi niin suihkussa kuin keittiössäkin, seinälle ripustettava suihku (tätä ei ole edes Treen-kämpässä :P), oma lupa, vaatekaappi jossa on hyllyt (!), vessanpönttö (унитаз) kylpyhuoneessa (ванная) ja leveät ikkunalaudat (täysin katupölyn mustaamat kylläkin, eli ei istuskelua). Niin ja uudet tai edellisten asukkaiden puhtaaksi kuuraamat padat! Tästä vedestä nimittäin jää kaikkien astioiden pohjaan, joissa sitä käyttää eli edes keittää, kellertävä sakka, joka jämähtää kiinni ellei sitä heti puunaa pois. Keitetyn veden pinnalla myös lilluu hienonhienon hiekan tapaista... möhnää. Vesi maistuukin vähän oudolta, mutta mitään oireita ei ole kenellekään vedestä tullut. Keitämme sitä aina ennen käyttöä kymmenisen minuuttia.
Junamatka tänne meni erittäin hiljaisesti. Hytissäni oli äiti ja ehkä 11-12-vuotias poika sekä yksinäinen venäläinen nainen. Äiti oli ilmeisesti venäläinen ja poika kahden maan kansalainen: puhui äidilleen venäjää ja puhelimeen suomea. Äiti ja poika vähän juttelivat ja kävivät ravintolavaunussa, kun minä ja toinen nainen luimme kirjojamme (minulla Tsehovin Ensirakkaus, hytinnurkan naisella Anne Gabaldonin Kimpassa venäjäksi, ja äidilläkin oli tietysti kirja, jotain Tsehovia). Menimme nukkumaan joskus Viipurin jälkeen Venäjän aikaa kahdentoista maissa.
Luennoillani pitäisi käydä 14 ihmistä, mutta tähän mennessä vain 11 on vaivautunut paikalle. Kursseja vetää lähinnä syntaksia pitänyt hissukka-Jelena Aleksandrovna (kolme kurssia neljästä). Hermot meinaavat välillä mennä, kun nainen mutisee ja supisee asiansa ja nyökkii: "Ja ymmärsikö kaikki, da? Näin tämä menee, da?" Tietysti se on sen oma puhetapa, mutta mikään ei estä mua kiehumasta tunnilla hiljaa. Onneksi onneksi onneksi olin kevään enimmäkseen Zhanna Arkadievnan tunneilla. Sillä on luontainen opettamisen taito. Tunti etenee eikä laahusta, ja asioista tulee kiinnostavia. Tai no milloinkas kirjallisuus on minusta tylsää ollut... :P Zhanna Arkadievna siis nytkin pitää kirjallisuuskurssin.
No niin, kyllä tästä selvitään. Tänään Jelena Aleksandrovna oli lähes sympaattinen. Tunnit vaan ovat kovin apaattisia ja kuivia... Toki sekin auttaa, että opettaja tutustuu meihin, koska selvästi se oli syntaksin kurssilla varuillaan meidän kanssa, ja nyt kolmantena päivänä jo rentoutuu vähän paremmin.
Äiti: söin sitten viimeisen marjakarkin tänään :)
Tänään laskeskeltiin, tuleeko Suomen-junaan kuuden ryhmiä (ryhmäalennus) oikeille pääteasemille. Kouvolaan vaikuttaisi olevan juuri kuusi (myös minä), tosin lähtöpäivä on varmaan tämän hetken suunnitelmissa 26... Se ei oikein sopisi. Mutta katsellaan ja mietitään.
Asun kahden hengen asunnossa toisen tytön, Joensuun filologin kanssa. Nämä kolme päivää on jutut menneet ihan hyvin yksiin, toivottavasti kuukauden aikana ei ehdi tulla ongelmia. Ihanuutta ovat: oma keittiö, lämmin vesi niin suihkussa kuin keittiössäkin, seinälle ripustettava suihku (tätä ei ole edes Treen-kämpässä :P), oma lupa, vaatekaappi jossa on hyllyt (!), vessanpönttö (унитаз) kylpyhuoneessa (ванная) ja leveät ikkunalaudat (täysin katupölyn mustaamat kylläkin, eli ei istuskelua). Niin ja uudet tai edellisten asukkaiden puhtaaksi kuuraamat padat! Tästä vedestä nimittäin jää kaikkien astioiden pohjaan, joissa sitä käyttää eli edes keittää, kellertävä sakka, joka jämähtää kiinni ellei sitä heti puunaa pois. Keitetyn veden pinnalla myös lilluu hienonhienon hiekan tapaista... möhnää. Vesi maistuukin vähän oudolta, mutta mitään oireita ei ole kenellekään vedestä tullut. Keitämme sitä aina ennen käyttöä kymmenisen minuuttia.
Junamatka tänne meni erittäin hiljaisesti. Hytissäni oli äiti ja ehkä 11-12-vuotias poika sekä yksinäinen venäläinen nainen. Äiti oli ilmeisesti venäläinen ja poika kahden maan kansalainen: puhui äidilleen venäjää ja puhelimeen suomea. Äiti ja poika vähän juttelivat ja kävivät ravintolavaunussa, kun minä ja toinen nainen luimme kirjojamme (minulla Tsehovin Ensirakkaus, hytinnurkan naisella Anne Gabaldonin Kimpassa venäjäksi, ja äidilläkin oli tietysti kirja, jotain Tsehovia). Menimme nukkumaan joskus Viipurin jälkeen Venäjän aikaa kahdentoista maissa.
Luennoillani pitäisi käydä 14 ihmistä, mutta tähän mennessä vain 11 on vaivautunut paikalle. Kursseja vetää lähinnä syntaksia pitänyt hissukka-Jelena Aleksandrovna (kolme kurssia neljästä). Hermot meinaavat välillä mennä, kun nainen mutisee ja supisee asiansa ja nyökkii: "Ja ymmärsikö kaikki, da? Näin tämä menee, da?" Tietysti se on sen oma puhetapa, mutta mikään ei estä mua kiehumasta tunnilla hiljaa. Onneksi onneksi onneksi olin kevään enimmäkseen Zhanna Arkadievnan tunneilla. Sillä on luontainen opettamisen taito. Tunti etenee eikä laahusta, ja asioista tulee kiinnostavia. Tai no milloinkas kirjallisuus on minusta tylsää ollut... :P Zhanna Arkadievna siis nytkin pitää kirjallisuuskurssin.
No niin, kyllä tästä selvitään. Tänään Jelena Aleksandrovna oli lähes sympaattinen. Tunnit vaan ovat kovin apaattisia ja kuivia... Toki sekin auttaa, että opettaja tutustuu meihin, koska selvästi se oli syntaksin kurssilla varuillaan meidän kanssa, ja nyt kolmantena päivänä jo rentoutuu vähän paremmin.
Äiti: söin sitten viimeisen marjakarkin tänään :)
Tänään laskeskeltiin, tuleeko Suomen-junaan kuuden ryhmiä (ryhmäalennus) oikeille pääteasemille. Kouvolaan vaikuttaisi olevan juuri kuusi (myös minä), tosin lähtöpäivä on varmaan tämän hetken suunnitelmissa 26... Se ei oikein sopisi. Mutta katsellaan ja mietitään.
torstai 28. toukokuuta 2009
Koiranpentuja
Tarjoilen vähän karvaisia ihanuuksia tänään.
Tänään oli sertifikaattienjako. Se oli vähän kuin ala-asteen kevätjuhlassa, kun jokaiselle taputettiin. Saimme sertifikaatin lisäksi Tverin kuvilla koristellun vihkon ja kalenterilapun. Ihanaa.
Pienimuotoisesta juhlasta päästyämme suuntasimme paistattelemaan päivää T'maka-joen kylkeen kasvaneille lammikoille. Istuskelimme rappusilla ja söimme kanaa ja jonkinlaisella jauhelihalla täytettyjä blinejä. Emokulkukoira, joka pyöriskelee aina samoilla kulmilla, tuli katsomaan kaverin herkkuja. Se kyllä söi vasta kun oli todennut meidät vaarattomiksi. Hetken päästä se toi pentunsa ulos, kokonaista kuusi erinäköistä koiranpentua! Minäkin, vannoutunut kissaihminen, olin ihan myyty. Ei sellaisia karvapalloja voi vastustaa. Tuon yhden punertavanruskean, jolla on harmaa naama, olisin vienyt heti kotiin kanssani.
Pennut kieriskelivät mäessä toistensa yli, rapsuttivat kirppuja ja olivat ihan hupsuja. Emo haukkui kaikkia ohikulkevia miehiä.
Tänään on kotiinlähtö. Saan muuttaa tänne jäävät tavarani tänään johonkin huoneeseen jos vain tuleva kämppikseni kävisi juttelemassa muuttamisestaan kansainvälisten asioitten toimistolla.
Huomenaamulla tulee olemaan haikeata jättää hyvästit Suomeen jääville kavereille. Näiden kanssa on ystävystynyt ihan eri tavalla kuin Tampereella tuli tutustuttua.
Tulen tänne takaisin yksinäni (vielä ei ole junalippua, mutta senhän ehtii...) Maanantaina taas opiskelemaan uusin voimin. Hmh.
Tänään oli sertifikaattienjako. Se oli vähän kuin ala-asteen kevätjuhlassa, kun jokaiselle taputettiin. Saimme sertifikaatin lisäksi Tverin kuvilla koristellun vihkon ja kalenterilapun. Ihanaa.
Pienimuotoisesta juhlasta päästyämme suuntasimme paistattelemaan päivää T'maka-joen kylkeen kasvaneille lammikoille. Istuskelimme rappusilla ja söimme kanaa ja jonkinlaisella jauhelihalla täytettyjä blinejä. Emokulkukoira, joka pyöriskelee aina samoilla kulmilla, tuli katsomaan kaverin herkkuja. Se kyllä söi vasta kun oli todennut meidät vaarattomiksi. Hetken päästä se toi pentunsa ulos, kokonaista kuusi erinäköistä koiranpentua! Minäkin, vannoutunut kissaihminen, olin ihan myyty. Ei sellaisia karvapalloja voi vastustaa. Tuon yhden punertavanruskean, jolla on harmaa naama, olisin vienyt heti kotiin kanssani.
Pennut kieriskelivät mäessä toistensa yli, rapsuttivat kirppuja ja olivat ihan hupsuja. Emo haukkui kaikkia ohikulkevia miehiä.
Tänään on kotiinlähtö. Saan muuttaa tänne jäävät tavarani tänään johonkin huoneeseen jos vain tuleva kämppikseni kävisi juttelemassa muuttamisestaan kansainvälisten asioitten toimistolla.
Huomenaamulla tulee olemaan haikeata jättää hyvästit Suomeen jääville kavereille. Näiden kanssa on ystävystynyt ihan eri tavalla kuin Tampereella tuli tutustuttua.
Tulen tänne takaisin yksinäni (vielä ei ole junalippua, mutta senhän ehtii...) Maanantaina taas opiskelemaan uusin voimin. Hmh.
tiistai 26. toukokuuta 2009
Loppu lähenee
Ylihuomenna on lähtö kotilomalle. Eilen oli koe Venäjän yhteiskuntatiedosta ja kirjallisuudesta. Edellisen arvosanaa en vielä tiedä, mutta jälkimmäisestä tuli nelonen sekä kokeesta että kurssista. Olin hurjan iloinen siihen asti kun muutama kaveri kertoi saaneensa vitosen :P No, näin se elämä heittelee. Paljon parempi tämä on kuin kolmonen.
Tänään oli kääntämiskoe, ja vähän epäilyttää, mitä siitä tulee, vaikka teksti oli aika helppo. Olin kuitenkin edellisessäkin tehtävässä, jota ajattelin aika helpoksi, tehnyt sellaisia mokia että huh... Jos saan kokeesta nelosen, voin saada kurssistakin nelosen, mutta jos tulee kolmonen tai alempi, saan kolmosen. Luulisin. Argh.
Huomenna on edessä suullisen kielitaidon koe, ja vielä yhdeltä syntaksin koe. Syntaksissa saa ottaa teoriakirjan mukaan kokeeseen, mutta siitä ei välttämättä ole paljon apua. Toisen ryhmän opiskelijoiden mielestä kirja ei ollut juuri helpottanut.
Kokeista kääntäminen, yhteiskuntatieto ja syntaksi ovat kirjallisia, kirjallisuus kirjallis-suullinen ja suullinen kielitaito tietysti suullinen. Kysymykset kaikkiin saatiin etukäteen (paitsi syntaksi ja käännös), mutta se ei hirveästi helpottanut, koska kaikkiin kysymyksiin olisi voinut vastata sivukaupalla. Koetilanteessa sitten jokainen arpoo itselleen kysymyksen. Minulle tuli molemmissa eilisissä onneksi sellaiset kysymykset, että vastaaminen oli melkein hauskaa.
Kirjallisuustentissä teimme ensin muistiinpanoja paperille parikymmentä minuuttia, ja sitten opettaja haki meidät yksi kerrallaan toiseen huoneeseen, missä selitimme sitten parhaamme mukaan vastausta kysymykseen, aikaa noin kymmenen minuuttia. Itse en ehtinyt puhua kaikkea suunnittelemaani, kun opettaja rupesi kyselemään. Meidät sääntöihin tottuneet suomalaiset yllätti se, että opettaja kyseli muutakin kuin arvotussa "biletissä" luki. Synnyin- ja kuolinvuosia kannatti osata, ja keskeisiä kuvauksia esim. Pushkinin ja Gogolin pienestä ihmisestä.
Mukavampihan tällainen koetapa on opettajalle, kun ei tarvitse korjata tekstejä vaan voi vaan antaa arvosanan saman tien.
Juna kotiin lähtee torstain ja perjantain välisenä yönä kello 00.53. Viimeksi meillä meni alle sekunti per henkilö junaan nousemiseen, saa nähdä miten nyt, kun on vähemmän riuskoja poikia nostelemassa tyttöjen täysiä laukkuja. Ärsyttää olla näin perinteinen, mutta ei me tytöt keskenämme oltais ehditty punkea toistemme laukkuja junaan niin vikkelästi kuin mitä ne silloin viimeksi nousivat. Ja juna pysähtyy Tverissä edelleen sen kolme minuuttia, mikä ei hirveästi herätä luottamusta.
Aamupäivällä paistoi aurinko niin että tuli hiki t-paita ja takki päällä. Volga oli tänään ruskea.
Ai niin, siitä en ole tainnut täällä mainita, että venäläisten kaupunkien säästötoimenpiteisiin kuuluu lämpimän veden katkaiseminen pariksi viikoksi touko-kesäkuussa. Asuntolalta lämmin vesi katkesi toukokuun alussa, ja varaajat tai boilerit (pömpelit kuitenkin) laitettiin päälle. Perheissä asuvien tilanteet vaihtelevat taloyhtiön mukaan: yhdellä lämmin vesi on katkaistu ja olisi boileri, mutta se ei kai toimi kovin hyvin. Minulta lämmintä vettä ei ole vielä katkaistu, joten oletan että tämän viikon loppuun riittää vielä lämmintä. Kolmannella ei tule lämmintä vettä, ja länsimaisesti remontoidusta asunnosta huolimatta perheellä ei ole boileria, joten tyttö käy minun luonani suihkussa.
Tänään oli kääntämiskoe, ja vähän epäilyttää, mitä siitä tulee, vaikka teksti oli aika helppo. Olin kuitenkin edellisessäkin tehtävässä, jota ajattelin aika helpoksi, tehnyt sellaisia mokia että huh... Jos saan kokeesta nelosen, voin saada kurssistakin nelosen, mutta jos tulee kolmonen tai alempi, saan kolmosen. Luulisin. Argh.
Huomenna on edessä suullisen kielitaidon koe, ja vielä yhdeltä syntaksin koe. Syntaksissa saa ottaa teoriakirjan mukaan kokeeseen, mutta siitä ei välttämättä ole paljon apua. Toisen ryhmän opiskelijoiden mielestä kirja ei ollut juuri helpottanut.
Kokeista kääntäminen, yhteiskuntatieto ja syntaksi ovat kirjallisia, kirjallisuus kirjallis-suullinen ja suullinen kielitaito tietysti suullinen. Kysymykset kaikkiin saatiin etukäteen (paitsi syntaksi ja käännös), mutta se ei hirveästi helpottanut, koska kaikkiin kysymyksiin olisi voinut vastata sivukaupalla. Koetilanteessa sitten jokainen arpoo itselleen kysymyksen. Minulle tuli molemmissa eilisissä onneksi sellaiset kysymykset, että vastaaminen oli melkein hauskaa.
Kirjallisuustentissä teimme ensin muistiinpanoja paperille parikymmentä minuuttia, ja sitten opettaja haki meidät yksi kerrallaan toiseen huoneeseen, missä selitimme sitten parhaamme mukaan vastausta kysymykseen, aikaa noin kymmenen minuuttia. Itse en ehtinyt puhua kaikkea suunnittelemaani, kun opettaja rupesi kyselemään. Meidät sääntöihin tottuneet suomalaiset yllätti se, että opettaja kyseli muutakin kuin arvotussa "biletissä" luki. Synnyin- ja kuolinvuosia kannatti osata, ja keskeisiä kuvauksia esim. Pushkinin ja Gogolin pienestä ihmisestä.
Mukavampihan tällainen koetapa on opettajalle, kun ei tarvitse korjata tekstejä vaan voi vaan antaa arvosanan saman tien.
Juna kotiin lähtee torstain ja perjantain välisenä yönä kello 00.53. Viimeksi meillä meni alle sekunti per henkilö junaan nousemiseen, saa nähdä miten nyt, kun on vähemmän riuskoja poikia nostelemassa tyttöjen täysiä laukkuja. Ärsyttää olla näin perinteinen, mutta ei me tytöt keskenämme oltais ehditty punkea toistemme laukkuja junaan niin vikkelästi kuin mitä ne silloin viimeksi nousivat. Ja juna pysähtyy Tverissä edelleen sen kolme minuuttia, mikä ei hirveästi herätä luottamusta.
Aamupäivällä paistoi aurinko niin että tuli hiki t-paita ja takki päällä. Volga oli tänään ruskea.
Ai niin, siitä en ole tainnut täällä mainita, että venäläisten kaupunkien säästötoimenpiteisiin kuuluu lämpimän veden katkaiseminen pariksi viikoksi touko-kesäkuussa. Asuntolalta lämmin vesi katkesi toukokuun alussa, ja varaajat tai boilerit (pömpelit kuitenkin) laitettiin päälle. Perheissä asuvien tilanteet vaihtelevat taloyhtiön mukaan: yhdellä lämmin vesi on katkaistu ja olisi boileri, mutta se ei kai toimi kovin hyvin. Minulta lämmintä vettä ei ole vielä katkaistu, joten oletan että tämän viikon loppuun riittää vielä lämmintä. Kolmannella ei tule lämmintä vettä, ja länsimaisesti remontoidusta asunnosta huolimatta perheellä ei ole boileria, joten tyttö käy minun luonani suihkussa.
tiistai 19. toukokuuta 2009
Kiovankuvia
Gogol
1800-lukuaiheinen One Street Museum
Neuvostomainen keskusaukio Maidan nezalezhnosti
Kiovan lavrasta
Kaarikäytävä Kiovan lavran alueelta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)