Pyykkipäivä

Eilen oli pyykkipäivä. Olin kasannut pyykkini pesuvalmiiksi kasseihin jo edellisenä päivänä, mutta silloin oli alakerran oviherra kertonut, että eipä onnistu, putket on kaput, ei tule vettä. Jätin pyykit odottamaan seuraavaa päivää, jolloin menin tutustumaan K3:n pesuhuoneeseen. Asuntolarakennuksia on vierekkäin kolme, ja koska asuntola on tsekiksi kolej, niiden nimet loogisesti ovat K1, K2 ja K3. Minä asun K2:ssa. Tuutoreilla on suunnitelmissa simuloida K2-vuorelle kiipeäminen jonkin seikkailullisen ainesosan avustamana. Asun kahdennessatoista kerroksessa, joten kiipeämistä riittää...

K3:n ovitäti tuli huolestuneena ulos kopistaan, kun tuntematon tyttö hiipi aulaan. Mistä sitä tullaan, millä asialla ollaan, vai ulkomaalainen, "haluan pesu vaate", ai pyykkiä, ah sulla on avain, selvä juttu. K2:n pesukoneet kuulemma olivat jo käyttökunnossa, mutta täti ei patistanut mua pois kun olin sinne saakka jo vaivautunut.

Pyykkitupa oli kellarissa, ja hissi olisi graffiteineen ollut huolestuttava ellei tämä tarkka täti olisi ollut aulassa. Täytin kuudesta koneesta kaksi. Älysin, että kakkosta näyttävä nappi ei tarkoittanut kahden tunnin ohjelmaa (muut vaihtoehdot 4 ja 8) vaan pesuohjelman ajastusta. Homma hoidettu, illemmalla kamat narulle, päivän päästä on taas vähän enemmän vaatteita mistä valita.

Kun tulin takaisin ylös, tätönen halusi vielä jutella. Kyseli, mistä olen, ja sanoi sitten, että puhut hitaasti mutta výslovnost on hyvä. Nerozumím, mikä oli? Vai ääntäminen :D Kivahan se. Sit kun olis sanoja vielä vähän enemmän.

Yhdeksän aikoihin kävin sitten hakemassa puhtoiset vaatteheni pois. K3:n kivijalan opiskelijabaari oli vilkkaan näköinen. Miten huomaavaista laittaa anniskeluliike ihan alakertaan.

Kuivaushuone on K2:n 8. kerroksessa, ja sen avaimen saadakseni sönkötin vähän toiselle tädille, sitten sain kirjoittaa nimeni lapulle ja annoin 50 korunaa (vajaat 2 euroa) pantiksi. Naruja on kahdeksan ja ne ovat ehkä kahden metrin mittaisia, että kuivaustilaa on vaatimattomasti. Minun kaksi vajaata konettani mahtuivat siihen hyvin.

Seuraava kieli, mitä minun pitää opiskella, onkin sitten puola. Kuuntelen täällä Paulinaa ja Magdaa, ja vähän tajuan venäjän avulla, toisen vähän tsekin avulla, ja sitten jäytää että pitää vielä odottaa käännöstä.

Hävettää päivitellä hintatasoa muitten suomalaisten kanssa, kun puolalaiset pitävät tätä ihan normaalina, eikä saksalaisistakaan täällä ole mitenkään järjettömän halpaa. Lounaan saa 85 korunalla (ehkä 3,5 e), tänään söimme 69 korunan arvosta. Pussikeitto maksaa 15 korunaa, kolme omenaa 13.