Kävelen kohta vaikka Puolaan

Lähellä metro Teatralnajaa, maanantailta

Hei vaan, täällä on yksi väsynyt tyttö, joka on kävellyt koko päivän ympäri Moskovaa. Tapasin tänään filippiiniläisen tytön ja siperialaisen pojan, ja heidän kanssaan vietin mukavan parituntisen Tagankan paikkeilla. Kun käväisimme luostarialueella, minusta tuntui outolta ilman huivia. Luostarin jokaiseen kirkkoon ja kappelille ja jokaisen ulkona olevan ikonin eteen oli monikymmenmetriset jonot. Ihmiset toivat kukkia ja rukoilivat ikonien edessä. Olettaisin tavan liittyvän pääsiäiseen, mutta selkeää selitystä en saanut, sillä Siperiasta saapunut venäläisvahvistuksemme ei ole kovin uskonnollisesti kasvatettu.

Sosiologian luennolla opettaja jaksaa toistaa, miten Venäjällä on uskonnollisia nuoria enemmän kuin länsimaissa. En ilmeisesti ole onnistunut tapaamaan heitä, sillä olen kuullut venäläisten lähinnä luokittelevan itsensä ateistiksi tai agnostikoksi. Heidän vanhempansa kyllä saattavat olla uskonnollisia ja uskovia, ja erityisesti isovanhemmat.

Sää oli tänäänkin aivan upea, aurinko paistoi ja linnut sirkuttivat. Myös pöly lentää, mutta räpyttelemällä olen selvinnyt. Onneksi ei ole allergioita.

Ai niin, tänään pestiin ikkunat. Puolenpäivän maissa siivoojatäti tuli koputtelemaan oveen. Hän oli hiukan pettynyt, kun emme olleet tajunneet itse pestä ikkunoitamme (ilmeisesti oli tullut kielimuuri vastaan), mutta pesaisi ne sitten nopeasti ja tehokkaasti, kuivausvälineenä oli kokoon puristettu ehkä sanomalehti, ehkä ammattisalaisuusriepu. Kämppis K pitkänä tyttönä hoiteli ikkunoiden yläreunat, ja sai tädiltä kovasti kehuja.

Tsoin seinä

Jos Prahassa oli Lennonin muuri, täällä Moskovassa on Kino-yhtyeen laulajan Viktor Tsoin seinä. Se on vanhan Arbatin yhdellä sivukadulla, ja sen lähistöllä oli kolme-neljä käheä-äänistä trubaduuria laulamassa Kinoa kitaroineen. Nahkatakkisilla herrasmiehillä musiikkiura taitaa jo olla takanapäin.

Piknikurakointia

22-kerroksinen talo Stroginossa

Pääsiäiseni oli tänä vuonna yhtä hymyä ja aurinkoa, uusia ja vanhoja mutta yhtä kaikki ihania ystäviä, piknikkejä, sydämellistä naurua, kielikeskusteluja, vitsien kääntämistä suomesta venäjään ja venäjästä suomeen, kävelemistä ja mukavassa määrin myös syömistä.

Pashani nautin jo tiistaina pakottavista olosuhteista johtuen. Mämmiä ei näillä leveysasteilla tunneta, ja sitä on aika hankala selittää. Onneksi sanakirja sukeltaa esiin tiheään tahtiin.

Kertoilen pääsiäisviikonlopusta vielä lisää, mutta nyt on saatava unta. Tämän lyhyen yhteenvedon lopuksi vielä video Kolomenskoen puistosta. Nousimme videolla näkyvää mäkeä Iivana Julman rakennuttaman kirkon ohi kohti merkillistä metallilevysoitinta. Millähän nimellä tuota kutsuisi.

Pääsiäisvieraita!

Pushkinin taidemuseo

Tänään oli sellainen kiva päivä! Tekee mieli lopettaa joka virke huutomerkkiin ja vetää päähän vaaleanpunainen pipo, kun elämä on tällä hetkellä niin kivaa.

Riemun aihe on sekä upean aurinkoinen ilma (varmasti oli ainakin kaksikymmentä astetta auringossa, varmasti!) että siskon ja toverin saapuminen Moskovaan, Venäjän bisneksen ja historian sydämeen. Olimme hyviä turisteja, kun kävimme sekä Vanhalla Arbatilla että Punaisella torilla, tosin torilla todettiin, että onhan tätä jo nähtykin, ja lähdettiin ehkä vähän liian pitkälle kävelylle kohti Kitai-Gorodin ruokapaikkoja. 

Olimme museovierailleet Moscow House of Photographyssa, ja pitkästä jalkojen päällä vietetystä ajasta johtuen oli mukavaa, että Maroseika-kadun PirOGIssa oli yksi pöytä vapaana, joskin sitten edellisten asiakkaiden jäljiltä vielä siivoamatta. Kitoihin upposi niin borssia (smetanalla), kanakotletteja (kermakastikkeella), syrnikkejä eli paistettuja rahkakakkuja (smetanalla) kuin blinejäkin (rahkatäytteisiä, smetanalla). Ah ihana smetana, silkkisen pehmeä koostumuksesi saa kieleni visertämään onnesta kuin kevätpöllyissään sirkuttavan talitiaisen. Rahka on myös hyvää.

Olen sen verran luterilaisesti kasvatettu, että tunnen syyllisyyttä odottaessani pitkäperjantaita iloisella mielellä. Mutta täällä kun kirkollisia pyhiä juhlivat vain uskonnolliset ihmiset, tilanne on jotenkin eri kuin Suomessa. Joka tapauksessa huomisen suunnitelmiin kuuluu suomea puhuvien venäläisten tapaaminen. Olisi tarkoitus katsella Moskovaa Varpusvuorilta käsin, eli valtionyliopisto MGU jää selän taakse. Voin raksia uuden kohdan "tee nämä asiat Moskovassa" -listastani, jota en toki ole oikeasti tehnyt.

Niin, tänään oli myös palotarkastus täällä asuntolassa. Jo eilen illalla kävi komendantkarouva juttelemassa herttaisesti: 

"Onko tytöillä vedenkeittimiä, silitysrautoja, muuta elektroniikkaa? Sovitaanko, että pistätte ne piiloon, kun muuten tulee ikäviä seuraamuksia, kun palomiehet jatkavat täällä juoksemista ihan yhtenään."

Pistettiinhän me. Aamulla eri nainen kävi sopottamassa, että onhan nyt sähkölaitteet jossain tallessa. Tarkastus oli nopea juttu, ukkelit porhalsivat huoneeseen ja vilkaisivat, mitä on töpseleissä kiinni.

Miten voin suhtautua paloharjoituksiin venäläisten tavoin vakavasti, jos huoneiden konkreettinen paloturvallisuus on tätä tasoa?

Toisaalta asuntolan lievä kollektiivisuus antaa turvaa: eilen saatoin istuskella huoneessani autuaan muistamattomana puolisen tuntia aikomani kymmenen minuutin sijaan sillä välin kun keitin kananmunia kerroskeittiössä. Aika tarkkaan puoli tuntia haahuiltuani sain hepulin,sillä muistin iltapalani. Ne kananmunat kiehuvat siellä vielä! Onneksi taiwanilainen vakikokkauskaverini oli tullut kellontarkasti vartin minun jälkeeni keittiöön ja nostanut kattilani kylmälle levylle. Kaikki vesi oli toki kiehunut kuiviin ja kattilan pohja oli musta, mutta munat olivat taatusti kypsiä. 

Kuorin siinä kananmuniani keittiön roskikseen, ja tämä taiwanilainen poika esitti jälleen kysymyksen, jonka olen kuullut jo muutamaan kertaan: onko tämä joku suomalainen ruokalaji? Ei elämän kevät, tyypille pitäisi esitellä joku mämmi tai kalakukko, niin voisin kerrankin sanoa oudoista kokkauksistani, että joo tätä meillä syödään.

Törmäsin luostariin

Zachatjevin nunnaluostari

Yhtenä kauniina päivänä viime viikolla, kun olin yrittänyt parhaani mukaan hoitaa viisumini pidennystä siinä täydellisesti onnistumatta, lähdin kävelemään muillekin kaduille kuin niille suurimmille, eli käännyin kerrankin sivuun Ostozhenkalta. Ensimmäinen asia, jonka löysin, oli kulkukoirapariskunta, jotka selvästi olivat hyvää pataa ison pululauman kanssa. Eivät ne kai muuten olisi kaikki sulassa sovussa rohmunneet samoja leivänpalasia.

Seuraava asia olikin yllä oleva nunnaluostari. Se putkahti esiin ihan kysymättä. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi rohkaisin mieleni ja hiippailin avonaisesta portista luostarialueelle. Koska kukaan ei tullut tiukkaamaan käyntini syytä, seurailin yhden naisen perässä alueen keskellä kohoavaan kirkkoon. 

Kirkossa oli remontti kovasti kesken, mutta aina silloin tällöin tuli yksi tai kaksi ihmistä, kiersi suutelemassa ikoneja ja tekemässä ristinmerkkejä, hiljentyi hetkeksi ja jatkoi taas matkaansa. Eräätkin kadulla ohittamani kiireisen näköiset keski-ikäiset naiset kävivät siellä. Sivussa olevan pienemmän ikonostaasin salissa (öh, sivukappelissa? sanasto hukassa nyt) seisoskeli pappi, joka toi mieleeni vasta katsomani elokuvan Ostrov (saari). Siinä muistaakseni pappi mustassa kupuhatussaan ja pitkässä kaavussaan seisoo samalla tavalla kirkon ikkunan ääressä ja tuijottelee ulos. Elokuvassa kyllä näkymänä oli talvisen kalsa Valkoinen meri, eikä kevääseen heräävä puutarha.

Tretjakovin tietämiltä

Kävin viime viikolla toistamiseen Tretjakovin galleriassa. Uudelle puolelle en ole vielä päätynyt, mutta sillekin on epäilemättä aikansa. Pääsin tällä kertaa etenemään ihanien kansallisromanttisten maalausten pariin, välillä puuttui vaan vahvat ääriviivat etten olisi Gallen-Kallelaa katsellut. Iivana Julma mulkoili kehyksissään ja teki vaikutuksen. Rakastuin esimerkiksi Sudorovin hahmojen kuviollisiin vaatekankaisiin, ja toki Kramskoin Tuntemattoman naisen muotokuvaan.

Крамской: Незнакомая (kuva)

Nainen katsoo niin täydellisen ylimielisesti muotokuvastaan. Voin hyvin kuvitella hänet vaunuihinsa tänne Hamovnikin vanhojen kivitalojen väleissä kulkeville pienille kaduille.

---

Viikonloppuna tapasin taas tamperelaiskaveria. Oli erittäin mukavaa. Huomionarvoista on, että linjan nro 2 johdinauto tarjoaa erinomaisen sekä edullisen turistikierroksen Uudelta Arbatilta Kristus Vapahtajan katedraalin ja Kremlin ohitse Kitai-Gorodiin. Oma opas mukaan, hinta 28 rub, kesto arviolta 15 min. Tällainen tiivis budjettimatkailijan paketti.

Onks pakko jos ei haluu

Kuvauksellisella majavalla on hiekkarintalappu.

Katselinpa taas hakusanoja, joilla blogiini on tultu. Ne ovat toisinaan lievästi huvittavia, toisinaan vähän enemmänkin. Blogiani haetaan sen nimellä säännöllisesti. Helpommalla pääsisi, jos senjansuunta piste blogspotin kirjoittaisi osoiteriville, mutta kukin tyylillään. Paras on ollut ehkä "matkakiva", jolla on blogiini tultu parikin kertaa. Se ei edes esiinny tuossa muodossa täällä, vaan guugeli on ollut supertehokas, kun jossain kommentissa matka ja kiva ovat olleet vain pilkun päässä toisistaan, ja se on ne täältä bongannut. Lisäksi on toki etsitty maailman pienintä kanalintua ja alivuokralaista kesäksi, mutta ne nyt on ihan tylsiä, kun olen niistä puhunut ja sen jopa muistan. 

Joltakulta on ollut kadoksissa 200 ruplaa, ja hän on sitä lähtenyt etsimään internetistä. Toivotan menestystä. Myös meidän tyttöjen jännittävä keskiviikkopäivä silloin helmikuussa on kerännyt yleisöä: "lukon kieli jumissa" tuo edelleen muutaman tyypin viikossa.

Sitä en osaa selittää, miksi tänne on tultu hakusanoilla "kana sienikastike". Bratislavan tai Plzenin bussiasemien haut ymmärrän, mutta en valitettavasti pysty tarjoamaan tarkempaa tietoa, kuin että Bratislavan bussiasema näyttää julisteineen ja betonirakennelmineen hämärän kaupankäynnin keskukselta, ja siellä yläkerrassa oleva vessa maksaa muistaakseni euron (ei paperia).

Kaikkein hämmentävin tuli tänään: "ilman viisumia Pietariin". Tässä sattuu olemaan sellainen juttu, että tuota Suomen ja Venäjän välistä rajaa ei voi ylittää ilman sitä kivaa, vähintään viidenkympin arvoista tarralappua siellä passin sivulla. Toki jos hakija on sattunut olemaan vaikkapa suomentaitoinen Israelin kansalainen, asia on vallan toinen, sillä näiden maiden välillä on viisumivapaus. Suomalaista en kuitenkaan kehottaisi kokeilemaan onneaan viisumittoman madventure-matkailun alalla.

Ettei asia jäisi epäselväksi, toistan: ilman viisumia Suomen kansalainen ei voi matkustaa Pietariin.

//Ja nyt sitten korjaan sanojani: kyllähän sinne Pietariin ilman viisumiakin pääsee, jos lähtee 72 tunnin risteilylle. Hyvä, että päivittelin tätä kämppikselle, koska itse en olisi muistanut risteilyjä. Tämä on kyllä vähän tyhmää, että kerrankin mulla on kunnon vaahtoamisaihe, ja sitten olenkin itse unohtanut faktoja... No, häntä pystyyn ja niin edelleen.

Салют в Москве - Ujo ilotulitus

Kauppareissulta

Eilen 12.4. oli juhlan paikka, kun Neuvostoliiton yhdestä suurimmasta saavutuksesta eli Juri Gagarinin avaruuslennosta tuli kuluneeksi 50 vuotta.

Minskin metroiskusta

Maanantai-iltana Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä räjähti pommi metron kiireisimmällä asemalla. Säikähdin, totta kai. Olin tunnin pari hälytysvalmiudessa (eli hain uutisia netistä ja luin samat tiedot eri kielillä varmaan kuudelta sivustolta), sillä isku tuntui todelta, kun olen täällä. Tietysti se on totta, mutta se tuntuu osuneen myös henkisesti lähemmäs minua nyt kuin vuosi sitten Moskovan räjähdykset. 

Ihmisiä on ilmeisesti pidätetty, mutta vielä ei sanota syytä iskulle. Valko-Venäjän presidentti epäilee sen takana olevan ulkomaalaisten, "tuskin venäläisten tai puolalaisten" (koska Smolnan lentokoneturman vuosipäivä osui myös näille päiville).

Televisiosta tuli ykköskanavalta pelkkää Gagarinia ja avaruutta. Uutislähetyksestä puolet oli tandempari Putinin ja Medvedevin vierailuja eri paikkoihin ja puolet avaruuslennon muistelua, mutta alussa ja lopussa kerrottiin Minskin tilanteesta. Uutislähetyksen puolituntisen aikana uhrien määrä nousi seitsemästä kymmeneen, 

Kirjoittamishetkellä eli keskiviikon pikkutunneilla Hesari ei kerro yhtä paljon kuin Ria Novosti (venäjäksi, enkuksi). 12 on kuollut ja 192 haavoittunut. Kolme henkilöä on pidätetty ja neljättä epäillään yhteyksistä iskuun. Itse pommi oli radio-ohjattu, ja se oli asetettu metroaseman penkin alle. Se räjähti pahimpaan ruuhka-aikaan ainoalla asemalla, jolla kaupungin metrolinjat risteävät, kuten varmaan kaikki tiedotusvälineet ovat kertoneet. 

Räjähdeasiantuntijan sanojen mukaan pommi oli kotitekoinen ja koostui trotyylistä ja muoviräjähteestä, jotka oli asetettu muoviastiaan. Räjähteen tekijä on todennäköisesti tiennyt hyvin, millaista tuhoa tällainen pommi saa aikaan. Jostain luin, että räjähde olisi vastannut voimaltaan 5 kg TNT:tä, mutta en enää löydä lähdettäni.

Valko-Venäjän KGB:n edustajan mukaan iskuun on kolme mahdollista syytä: joko sillä yritettiin horjuttaa Valko-Venäjän tämänhetkistä tasapainoista tilaa (Lukashenko on hallinnut vuodesta 1994 ja valittiin juuri uudestaan), se oli ekstremistijärjestön kosto, tai se oli henkisesti epätasapainoisen henkilön tekosia. Oppositio sanoo, ettei se ole iskun takana, ja pelkää, että iskua käytetään horjuttamaan opposition asemaa. Isku oli asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti improvisoitu.

Venäläinen poliitikko Zhirinovski epäilee, että isku olisi suunniteltu viemään lännen maiden huomiota Pohjois-Afrikan tapahtumista (lähde). Nato johtaa nyt sotatoimia Libyassa, ja Zhirinovski sanoo, että kaikki Naton toimet eivät ole olleet harkittuja. Hän on myös sitä mieltä, että Domodedovon lentokentän räjähdyksen jälkeen turvatoimet ovat Venäjällä kiristyneet niin paljon, ettei vastaavaa voida täällä enää saada tehdyksi. Valko-Venäjä on hänestä ollut rauhaisa paikka, eikä siellä ole osattu odottaa mitään tällaista. Toisen maailmansodan jälkeen siellä ei ole tapahtunut mitään näin veristä. Zhirinovski on venäläinen äärikansallinen poliitikko, duuman jäsen ja Venäjän liberaalidemokraattisen puolueen (LDPR) perustaja ja johtaja

Minskissä on kaksi metrolinjaa, ja toinen niistä on nyt jouduttu sulkemaan. Kaikilla metroasemilla miliisit tarkistavat ihmisten tavarat. Koska julkinen liikenne toimii äärirajoillaan, yksityisautoilijat ovat alkaneet kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen. Jo heti räjähdyksen jälkeen taksit ja marshrutkat lakkasivat pyytämästä maksua matkustajilta. Minskin pormestari lupaa suljetun linjan toimivan jo keskiviikona, mutta Oktjabrskajan asemalla, jolla räjähdys tapahtui, junat eivät pysähdy.

Huhtikuun 13. päivä on julistettu suruajaksi, ja esimerkiksi monet kuuluisat valkovenäläiset muusikot ovat peruuttaneet konserttejaan sekä keskiviikolta että torstailta.

Raportti

Viikonloppu hurahti ohitse jotensakin nopeasti, vaikka se alkoi oikeastaan jo torstaina. Tai todennäköisemmin se tuntuu kuluneen vauhdilla siksi, että minulla on ollut paljon tekemistä. Tiistai aloitti viikon ahkeralla luennoilla istumisella (yhdellä taisin aktiivisesti torkahdella), keskiviikkona näin pitkästä aikaa metsää ja tajusin, kuinka suurkaupunki ahdistaa vaikken sitä tiedostakaan, torstaina kokattiin ja syötiin jälleen urakalla. 

Vt. neropatti

Käytiin K:n kanssa tänään äänestämässä. Se oli helppoa, kun tuo suurlähetystö on parin korttelin päässä. 


Toimimme älykkäästi lähetystön ovipuhelimessa: kerroimme, että tulemme äänestämään. Venäjäksi. Vartija toisteli että mikä probleema, se ei ymmärtänyt meitä. Sitten kysyi että puhutaanko me englantia, ja sitten suomeksi että niin äänestämäänkö te tulitte, ja me kiljaistiin joo. Vartija vaan hekotteli, että löytyihän se yhteinen kieli lopulta. Öh sori, joo, ei ilmeisesti tullut tyttöjen mieleen että niin kuin Venäjän konsulaatin henkilökunta Turussa on venäläistä, ehkä Suomenkin suurlähetystössä on suomalaiset ovenvartijat. Heh. 


Äänestäminen on kivaa. Ilmeisesti olen ollut äänioikeutettu vasta niin vähän aikaa että puuhassa on uutuudenviehätystä. Äänestystilanteita ei toki tule kovin usein vastaan. Nyt oli hommassa vielä lisäjännitystä, kun piti muistaa vaalipiiri, sitten laittaa lappuun osoitetta ja sotua ja vielä keskusvaalitoimiston (oliko se se hmm) osoite, ja sitten sai sujautella lappuset kirjekuoriin ja vielä liimailla kuoret kiinni! Voi miten olinkaan innoissani. 


Koin hahaa! -hetken kun näin yhden Treen yliopistolla pyörineen käännöstieteilijän siellä suurlähetystön sisäpihalla. En mä sitä tunne, ja vielä vähemmän se mua, mutta kunhan huomasin. 


Lueskelin vähän aikaa sitten Suomen Moskovan-suurlähetystön rakennuksen historiaa. Se on majoittanut Ruotsinkin suurlähettilästä vähän aikaa kun naapuri ei ollut vielä pykännyt omaa pytinkiään. Tosin nyt mulle muistui mieleen että kyse saattoi olla USA:n lähettiläästä, mutta en pysty tarkistamaan, kun nettiyhteys on tänään etanatuulella. (Tai no ei millään tuulella, vaan mun pitää vielä pistää pari satasta automaattiin että pysyy tatsi maailmaan.) Muitakin mielenkiintoisia asioita siihen liittyi, mutta muistini ei ole niin hyvä että niitä voisin lukijalleni esitellä. Guugle kertoo. 


Kovin pitkälle rakennukseen me ei tietenkään haahuiltu, mutta jo aulakin oli varsin vaikuttava. Siinä oli avointa tilaa varmaan kolmen kerroksen verran, ja arkkitehtuuri modernia mutta miellyttävää. Seinän kokoinen ikkuna näytti harmaan osittain kivetyn sisäpihan. Ja sitten siellä aulan seinällä oli kiva siniharmaasävyinen taideteos, mutta taiteilijaa en tietenkään muista. Varmasti huvittaa paljon lukea tällaista tekstiä "siel oli yks hiano juttu mut emmä muista et mikä se oli", pahoittelen. 


Ehti tässä päivässä olla onnistuminenkin jo: kaupassa kaivoin kassatädille pikkukolikoita että se sai antaa takaisin tasan viissatasen. Minä sain siitä hyvästä nätin hyvästelyn ja hymyn! Mukavaa. 


Alun kuva on Kievskajan metroaseman liepeiltä. Vihreä pilkahdus on vähän väärää sävyä keväiseksi.

Hotelli Ukraina

Kokeilen nyt vähän aikaa lisätä näitä kuvia flickrin kautta, ja se kaipaa vielä vähän harjoittelua. Siksi siis tällä kertaa yksi kuva per postaus. Onpa ainakin vaihtelua kilometreittäin jatkuviin sepustuksiini :P


Hotelli Ukraina on tuo vasemmalla näkyvä kolossi. Yksi Moskovaa täplittävistä Stalinin hampaista, tai seitsemästä sisaruksesta. Sillan alkupäästä saattoi nähdä yhtä aikaa kolme siskosta, tai ainakin oletan, että se matalinkin niistä kuuluu joukkoon.

Valkoinen talo

Kuten otsikkokin sanoo, Moskovan Valkoinen talo. Siinä edessä jossain Jeltsin hyppeli panssarien päällä.

Kirjasto

Biblioteka imeni Lenina

Leninin kirjaston luona oli pakko kaivaa kamera esiin, kun oli niin herkullinen auringonpaiste. Saimme K:n kanssa näiltä kuvassa näkyviltä tytöiltä vinoja katseita kun kehtasimme puhua jotain muuta kuin venäjää.

Kävimme siis perjantaina etsiskelemässä P:lle synttärilahjaa ja siinä samalla vietimme mukavia tunteja kaupungilla. Kävelimme Bibliotekan metrolta Uudelle Arbatille ja sieltä donitsilla vahvistettuna pari kilometriä Moskva-joelle. Valtava Evropeiskaja-ostoskeskus nielaisi meidät syvyyksiinsä. Löysin vihreällä teellä ja sitruunalla maustettua jugurttia, sitä jossa on niitä Valion bakteereja.