Салют в Москве - Ujo ilotulitus

Kauppareissulta

Eilen 12.4. oli juhlan paikka, kun Neuvostoliiton yhdestä suurimmasta saavutuksesta eli Juri Gagarinin avaruuslennosta tuli kuluneeksi 50 vuotta.
En ole jostain syystä pitänyt avaruuslentoja niin kovin maatajärisyttävänä asiana, koska ne ovat vain jotenkin tapahtuneet jossain historiassa. Varmasti 60-luvulla eläneille ensimmäinen ihminen avaruudessa on ollut loputtoman ihmeellistä, mutta täytyy sanoa, että minä olen ilmeisesti niin nykyajan lapsi, että en ole osannut ihmetellä avaruuden valloitusta. Tuntuu, että se tapahtui silloin kun sen aika oli.

Vaikka varsinainen juhla oli tiistaina, asiaa hehkutettiin televisiossa jo koko maanantain ajan. Suurelta osin maanantai-ilta meni Minskin metroiskusta lukemiseen, mutta kun jätin tv:n uutisten jälkeen päälle, sieltä tuli pelkästään avaruuslentoon liittyvää ohjelmaa. Kuulin muun muassa sen, kuinka Gagarin avaruudessa lauleskeli venäläistä iskelmää, ja näin, millaista oli syödä leijumaan karkailevaa kosmonauttiruokaa.

Gagarinin ilotulitus


Luentojen jälkeen italialainen tyttö D kyseli, olisiko kukaan kiinnostunut lähtemään Punaiselle torille katsomaan ilotulitusta. Minähän olin, ja illalla suuntasimme torille. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta kuten lähtiessämme  epäilin, räntäsade oli tarpeeksi estämään ilotulituksen näkymistä keskustaan.

Ympäri kaupunkia puistoissa ja aukioilla oli Ria Novostin mukaan 13 paikkaa, joista ilotulitteita ammuttiin, mutta ainoat väläykset, mitä Punaisella torilla näin, olivat turistien ja venäläisten kameroista. Paukut kyllä kuuluivat, mutta jotenkin heikoksi tämä kokemus jäi: räntätihku ja pari hassua pamahdusta jossain kaukana eivät oikein vastaa luvattua spektaakkelimaista ilotulitusta. Ilotulitteiden joukossa piti oleman kaksi aivan uudenlaista räjähdettä nimeltään "rannerengas" ja "Tatjananpäivä", mutta emme nyt päässeet niiden ihmeellisyyttä ihailemaan. Kävelimme sentään Punaisen torin päästä päähän ja otimme pari tärähtelevää kuvaa.

Jotta emme olisi ihan turhaa reissua tehneet, menimme vielä lähistöllä olevaan Shokoladnitsaan iltapalalle. Kadulle ravintola näytti pikkuruiselta, mutta suurin osa sen pöydistä oli kellarikerroksessa, ja siellä sitä tilaa riitti. Savuton puoli oli myös oikeasti savuton, plussaa siitä. Laukkuni haisee vieläkin viikonlopun jäljiltä erittäin vahvalta tupakalta.

Siinä salaattia ja wräppejä tuhotessamme puheeksi tulivat asuntolan vartijat. Kerroin, kuinka täällä opiskellut ystäväni koki syksyllä epätoivottua huomiota meidän kirveenheiluttelijamme osalta, ja yllätys yllätys, D:llä oli kunnon mehukas tarina kerrottavanaan aiheesta. Heitä on kämpässä kolme tyttöä, kaikki kauniita, tummatukkaisia ja tummasilmäisiä. Kun vartija V oli kysellyt, mikseivät he lähde ulos viettämään iltaa, he olivat maininneet tälle, kuinka ikävää on, kun asuntolan ovet ovat yön ajan lukossa yhdestä seitsemään. V oli kutsunut heidät "sopimaan asiasta", koska tokihan tytöt voivat tulla mihin aikaan haluavat, jos vain yhteisymmärrykseen päästään.

V pyysi tytöt ala-aulaan yhdeltä illalla. Heidän yllätyksekseen sieltä oli sammutettu kaikki valot ja V:llä oli ryyppylasit esillä. Tytöt ottavat nyt vodkaa ja rentoutuvat, oli illan agenda. Tytöt eivät halunneet ottaa vodkaa, ja kuuntelivat sitten, kuinka heidän huoneessaan oli syksyllä asunut niin ikäviä italialaisia tyttöjä, lihaviakin vielä, eivät olleet yhtään tykänneet pitää hauskaa. Pari tuntia he kuuntelivat V:n suostuttelua, mutta lopulta he lähtivät nukkumaan, kun asiasta ei tullut mitään, vaan sitä vodkaa olisi pitänyt juoda ja hänen seurakseen jäädä. Tyttöjä ei kyllä oikein hotsittanut, eikä V:täkään nyt hotsita jutustella heille. Tämä ei heitä juurikaan harmita.

No, takaisin Gagarinin juhlintaan ja avaruusteemaan. Myös Brysselin Manneken Pis puettiin asiaankuuluvasti avaruuspukuun. Heh.

Kuva RIA Novosti

---

Haha, näköjään valitsemani kuvat sopivat aika hyvin asiayhteyteen! Ensin tuolla alussa taivas ja kuunsirppi, ja sitten Maneesiaukiolta napattu valitettavan sumea pohjoinen pallonpuolisko, jonka korkeimmalla kohdalla Venäjän suojeluspyhimys pyhä Yrjö (святой Георгий, svjatoi Georgi) tallaa jalkoihinsa pahan käärmettä.

Suomi on niin korkealla kupolin päällä ettei sitä näy, Italia oli epämääräinen pitkulainen läntti, ja Moskovan kohdalla on toki Kremlin tornien pienoismallit. Hevosen jalustan oikeassa reunassa näkyvä piskuinen väkänen on yksi niistä. Klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi, mutta se tuskin auttaa paljonkaan tällä tarkkuudella.