torstai 7. huhtikuuta 2011

Vt. neropatti


Käytiin K:n kanssa tänään äänestämässä. Se oli helppoa, kun tuo suurlähetystö on parin korttelin päässä. 


Toimimme älykkäästi lähetystön ovipuhelimessa: kerroimme, että tulemme äänestämään. Venäjäksi. Vartija toisteli että mikä probleema, se ei ymmärtänyt meitä. Sitten kysyi että puhutaanko me englantia, ja sitten suomeksi että niin äänestämäänkö te tulitte, ja me kiljaistiin joo. Vartija vaan hekotteli, että löytyihän se yhteinen kieli lopulta. Öh sori, joo, ei ilmeisesti tullut tyttöjen mieleen että niin kuin Venäjän konsulaatin henkilökunta Turussa on venäläistä, ehkä Suomenkin suurlähetystössä on suomalaiset ovenvartijat. Heh. 


Äänestäminen on kivaa. Ilmeisesti olen ollut äänioikeutettu vasta niin vähän aikaa että puuhassa on uutuudenviehätystä. Äänestystilanteita ei toki tule kovin usein vastaan. Nyt oli hommassa vielä lisäjännitystä, kun piti muistaa vaalipiiri, sitten laittaa lappuun osoitetta ja sotua ja vielä keskusvaalitoimiston (oliko se se hmm) osoite, ja sitten sai sujautella lappuset kirjekuoriin ja vielä liimailla kuoret kiinni! Voi miten olinkaan innoissani. 


Koin hahaa! -hetken kun näin yhden Treen yliopistolla pyörineen käännöstieteilijän siellä suurlähetystön sisäpihalla. En mä sitä tunne, ja vielä vähemmän se mua, mutta kunhan huomasin. 


Lueskelin vähän aikaa sitten Suomen Moskovan-suurlähetystön rakennuksen historiaa. Se on majoittanut Ruotsinkin suurlähettilästä vähän aikaa kun naapuri ei ollut vielä pykännyt omaa pytinkiään. Tosin nyt mulle muistui mieleen että kyse saattoi olla USA:n lähettiläästä, mutta en pysty tarkistamaan, kun nettiyhteys on tänään etanatuulella. (Tai no ei millään tuulella, vaan mun pitää vielä pistää pari satasta automaattiin että pysyy tatsi maailmaan.) Muitakin mielenkiintoisia asioita siihen liittyi, mutta muistini ei ole niin hyvä että niitä voisin lukijalleni esitellä. Guugle kertoo. 


Kovin pitkälle rakennukseen me ei tietenkään haahuiltu, mutta jo aulakin oli varsin vaikuttava. Siinä oli avointa tilaa varmaan kolmen kerroksen verran, ja arkkitehtuuri modernia mutta miellyttävää. Seinän kokoinen ikkuna näytti harmaan osittain kivetyn sisäpihan. Ja sitten siellä aulan seinällä oli kiva siniharmaasävyinen taideteos, mutta taiteilijaa en tietenkään muista. Varmasti huvittaa paljon lukea tällaista tekstiä "siel oli yks hiano juttu mut emmä muista et mikä se oli", pahoittelen. 


Ehti tässä päivässä olla onnistuminenkin jo: kaupassa kaivoin kassatädille pikkukolikoita että se sai antaa takaisin tasan viissatasen. Minä sain siitä hyvästä nätin hyvästelyn ja hymyn! Mukavaa. 


Alun kuva on Kievskajan metroaseman liepeiltä. Vihreä pilkahdus on vähän väärää sävyä keväiseksi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kai tunsitte itsenne tärkeiksi vaikuttajiksi, kuten asia on. Käyttämätön ääni on haaskausta.-mmeli

Anonyymi kirjoitti...

Mieki kävin tänään äänestää! täällä ovi oli kiilalla auki niin ei tartennu miettiä millä kielellä höpistä :) oli kyl artekin kalustetta ja lamppua jos minkälaista. ja carneval -keksejä :D tai ainakin ne muistutti niitä, mut en oo pitkään pitkään aikaan niitä nähnyt, joten ne ovat aivan hyvin voineet muuttua senlaisiksi. Näppärästi tarkasti äänestämisen jälkeen menihän nyt varmasti oikea numero. tuskin olisi saanut enää vaihtaa jos olisi mennytkin vikaan :)
Mukavaa Moskovan jatkoa toivottaa kaimasi Tanskasta

Senja kirjoitti...

-mmeli: toki toki. sehän on tietty kanssa tärkeä momentti, kun ollaan (leikitään) asioihin vaikuttavia aikuisia.

Köpis: haha, vähän eri systeemit oven suhteen siis siellä skandinaviassa :D Täällä on ensin ovipuhelin, jonka vieressä kierreportti. Sitten mennään yhdestä ulko-ovesta ja odotetaan tuulikaapissa, että se sulkeutuu, ja sitten toisesta painavasta panssariovesta. Kunnon agenttimeininki :D