Maha täynnä sushia

Ei ole yhtään turistiolo tällä matkalla. Tapaamme vanhoja ystäviä, yhden uudenkin olemme ehtineet saada jo. Hän tosin on erittäin hyvä tuttu erään trelaisen opiskelukaverini kanssa. Maailma on pieni - мир тесен.

Istuimme monta tuntia teellä hauskassa kahvilassa, jossa ei makseta ruoista ja juomista vaan vietetystä ajasta. Meiltä otettiin yhden henkilön nimi ylös ja saimme pöytäämme Pafnuti-nimisen herätyskellon. Pafnutin nimi laitettiin myös ylös, ja lähtiessämme sitten maksoimme parista tunnista 190 ruplaa per nokka, eli kuutisen euroa. Ei paha. Tähän hintaan joimme varmaan kukin kolme kuppia teetä ja kahvia sekä tuhosimme pari greippiä ja lukemattomia pikku keksejä.


Illalla kotona rullasimme itse sushimme. G oli laittanut ainekset valmiiksi, leikannut lohen ja kurkun ja keittänyt  riisin. Tuli hyvää! Teen lomassa maisteltiin leipäjuustoa, joka sai erittäin hyväksyvän vastaanoton. Lakkahilloakin ylistettiin, mutta erillään leipäjuustosta. En niitä ostaessani tajunnutkaan, että tässäkin suomalaiset syövät yhdessä suolaista ja makeaa. Muita vastaavia hassuja ruokia ovat pizza, jossa on ananasta, salaatti, jossa on rusinoita tai pipari ja homejuusto. No, kukin tyylillään. Vielä on mämmi maistattamatta... Kommentit voivat olla mielenkiintoisia!

Pääsin pääsiäisenä rajan yli

Me lähdettiin Moskovaan! Istuskelemme nyt S perheen luona Moskovan laitamilla, melkein metrolinjan päässä. Yksi kaveri soittelee kitaraa, toiset suunnittelevat nettisivuprojektia ja viimeinen lintsaa koulusta. Minun oli pakko päästä nettiin tarkistamaan koulujuttuja, siksi päädyin tännekin.

Tulimme Tolstoi-junalla. K nousi sen kyytiin jo Hgissä, minä ja toveri J paria asemaa myöhemmin Kouvolassa. Junaa odotellessamme saatoimme käydä ravitsemassa itseämme laadukkassa suomalaisessa pikaruokaravintolassa, koska sillä välin asemalla tavaroitamme vahti sattumalta samalla junalla matkustava J:n kurssitoveri. Kaupunki ei tullut tutuksi, mutta olenpa nyt ainakin käynyt asemarakennuksen ulkopuolella.

Juna tärisi kuten ennenkin. Olimme hereillä vielä puoli kahdelta Pietarin pysähdyksen aikaan, ja ihmettelimme kuulutuksia. Tolstoi-junaan otetaan käsittääkseni vain kansainvälisiä matkustajia, mutta asemalla kuulutettiin moneen kertaan "Hyvät matkustajat, nousu junaan Helsinki-Moskova jatkuu". No, emme saaneet neljättä hyttitoveria.

Moskovassa meitä oltiin vastassa asemalla, S ja G. Asemalla sitten pyöriskelimme liki tunnin. Oli tarkoituksena ostaa paluulippu. Pyöriskelimme ympäriinsä: tavallinen kansainvälinen kassa oli kiinni. Jonotimme toiselle. Väärä kassa. Saimme ohjeet. Löysimme toisen salin. Jonotimme. Oikea kassa, mutta kortti ei käy. Automaatille. Kokeilin kahta, mutta kummastakaan ei saanut rahaa. Onneksi yhdeltä meistä löytyi sen verran irtainta taskunpohjalta että ei tarvinnut lähteä kauemmas automaattia etsimään, ja saimme liput. Porukan minun puolikkaani lähtee kotia kohti pääsiäissunnuntaina. 

Hmm, pitänee paastota toinen pääsiäispäivä, ellei jokin kauppa ole pyhästä huolimatta auki...

No, Moskova. Suomen takatalvesta ei pääse eroon itärajan tällä puolellakaan. On kuin täällä olisi jopa enemmän lunta kuin Pirkanmaalla viimeisimmän ihastuttavan pikku pyryn jälkeen. Nyt puoliltapäivin taivas tosin näyttää selkenevän.

Kohta lähdemme kahvilaan, jossa maksetaan käytetystä ajasta, ei teestä ynnä muusta suuhunpantavasta. Kavereita näkyilemään!