Tänne tuli talvi!

Sunnuntaina palasimme Wienistä viikonloppureissulta, ja sillä välin Prahaan oli tullut talvi! Olen ihan innoissani lumesta. Ensilumi tuli kuulemma lauantaina, ja siitä lähtien satoi ehkä tiistaihin asti miltei tauotta. Ihanaa! Olen ollut niin kateellinen Suomelle kun olen kuullut raportteja lumisateista ja muusta kivasta. Tietenkään en ota huomioon että tähän asti täällä on säästytty jäältä ja muulta talven oheiskivalta.

Vanhankaupunginaukion joulukuusi

Tiistaina koetimme liittyä lumisotaan. Paha vain, että ratikassa kuulimme suurimman osan kavereistamme sotivan asuntolan liepeillä. Meillä taas oli suunta keskustaan. No, oli sekin menemisen arvoista, sillä Vanhankaupungin aukiolla oleva Jan Husin patsas oli häväistyksen kohteena. Kurittomat Erasmus-opiskelijat juoksentelivat patsaan massiivisen jalustan reunamilla ja kauhoivat lunta toistensa niskaan. Me tyydyimme onneksi lumettamaan toisiamme ainoastaan joulukuusen kyljessä, sillä kohta saapumisemme jälkeen pari tiukkaa mutta kohteliasta poliisia kävi hätistämässä tietämättömät ulkomaalaiset veks. (Tuossa kuusessa on jääpuikkoja, joissa liukuu valo! Hehe.) Olihan siellä kuvallinen kylttikin, että ei jälkiä tänne, mutta ehkä lumisodan huuma oli vienyt väen mennessään.

Ei se ilta silti hukkaan mennyt, kun siirryimme yliopiston kellaribaariin lämpimien juomien seuraan. En lakkaa ihailemasta sitä, että yliopistolla toimii opiskelijoille tarkoitettu kuppila, jonka hinnat ovat keskustasijainnista huolimatta vieläpä opiskelijaystävälliset. Hieno maa :P

Asuntolan liepeiltä keskiviikkoiltana

Mutta ai että tykkään kimmeltävistä lumikinoksista ja pakkasesta. Se tosin saattaisi jonkun mielestä puhua lumettoman talven puolesta, että tänään ja eilen ratikat myöhästelivät pahasti. Muodostivat jopa kivan pikku jonon Čechův mostin läheiselle rantakadulle.

Minä sitten muiden mukana hyppäsin ulos vaunusta ja vaihdoin apostolinkyytiin. En hoksannut laskea, mutta kuvien perusteella näyttäisi olevan sellaiset parisenkymmentä vaunua jonossa. Eipä siinä mitään, sää oli nätti ja lumi narisi kivasti kengän alla.

Vasemmalla heikosti näkyvissä linna

Onneksi matkani ei ollut pitkä: vain reilu pysäkinväli kävelyä, ja olin Veletržní palácin luona. Se oli mitä luotaantyöntävin betonikolossi, mutta sisällä oli kivasti kaikenlaista jännää Monetista Roy Liechtensteiniin ja Warholista Eero Aarnion Pastilli-tuoliin. Eli modernin taiteen museo (vai galleriaksiko pitäisi sanoa?)

Täällä asustaa nykytaidetta

Kuvia sai ottaa vain pysyvän näyttelyn puolella. Yksi vahdeista joutui huomauttamaan kamerasta lainassa olevan näyttelyn puolella, kun tykkäsin liikaa yhdestä maalauksesta. Samainen nainen tuli sitten pysyvän näyttelyn yhdessä salissa sanomaan, että niin täällä sitten saa kyllä kuvata. Hämmennyin hänen ystävällisyydestään. Oli suorastaan tuttavallinen, eikä edes vanha.

Tämä ajopeli on kyllä muistaakseni itävaltalainen

Museon jälkeen fiilistelin iltaa ja suoritin kotimatkani muutaman mutkan kautta. Ensin ratikalla nro 14 Veletržní palácilta Malostranskalle. Sieltä ratikka 20 Hellichovalle. Tässä vaiheessa koetin etsiä yhtä kahvilaa, jossa olin tuutorini kanssa käynyt (tuutorin koira on muuten saanut pentuja, ovat kuvien perusteella jo kahden kämmenen kokoisia), mutta en löytänyt. Ei ole ensimmäinen kerta, vaikka katu oli varmasti sama. Sitten jatkoin Kaarlensillalle ja tulin Vltavan yli.

Kotimatka Kaarlensillan kautta

Sillan jälkeen oikealle ja Karlovy lázněn pysäkiltä numero 18:lla Národní třídan metroasemalle, sitten keltainen metro, täytenä kuin Turusen pyssy, Můstekille, vaihto vihreään (en muista kirjaimia, vihreä on kai A). Vihreässä sain heti istumapaikan eikä ympäristössä ollut seisovia vanhuksia tai kepillisiä ihmisiä, joten myös pidin paikkani. Köröttelin vaihteeksi Strašnickán asemalle, koska teki mieli istua ratikassa vielä vähän. Strašnickalla värjöttelin jokusen minuutin, ja koska 26:en ratikalla kesti kauan saapua, kävelin yhden pysäkinvälin Na Hroudělle ja pääsin tässä samalle kadulle 26:n kanssa kääntyvän 22:n kyytiin.

Linna jälleen kerran

Helpointa olisi ollut nousta Malostranskalla metroon ja ajaa yhtä asemaa pitemmälle, Skalkalle, ja siitä tulla bussilla, mutta tämä oli hauskempaa. Ei ole aina ne samat urat.