No niin, nyt on siirrytty koti-Suomen kamaralle. Ei ihan seikkailuitta tosin.
Lentoni oli tarkoitus lähteä klo 17.30 Prahasta. Minä ja muu koneellinen istuimme kentällä vielä kello 18, mutta kymmentä yli pääsimme koneeseen. Siellä jatkoimme odottamista. Vieressäni istui tšekkiläinen vanhempi nainen, jonka oli tarkoitus jatkaa Nizzaan. Hän meinasi jo palata pois koneesta, koska ei kielitaidottomana pitänyt ajatuksesta mennä Münchenissä hotelliin. Toisella puolellani istuva tšekkityttö, joka oli koko ajan tulkannut kuulutuksia naiselle, kuitenkin joutuisi myös menemään hotelliin ennen Ankaraan pääsyä, joten rouva muutti suunnitelmiaan. Onneksi, sillä lähtö oli enää kymmenen minuutin päässä, ja lentoemännän mukaan matkatavaroiden kaivaminen olisi jälleen viivästyttänyt meitä.
Ilmeisesti syy lentoni myöhästymiseen ei niinkään ollut lumi tai huono keli, vaan tiedonkulun ongelmat. Ensin kapteeni kuulutti, että Brysselistä ja Kölnistä ei tule tietoja, mutta sitten hän ilmoitti, että nuo paikat kyllä tietävät tarpeeksi, mutta Prahassa ei meidän lennosta ole informashuunia. No, Prahan pääkin sai ilmeisesti sitten piuhansa toimimaan, ja me lensimme.
Kuten edeltä huomasi, tämä kahden tunnin viivästys vei monelta jatkoyhdeyden. Minä taas pääsin vähän kuin siivellä nopeasti koneesta toiseen Münchenissä. Helsinkiin oli nimittäin matkalla raskaana oleva nainen, jolla oli kiire perille. Olin sattumalta istunut hänen ja hänen miehensä vieressä Růzyněn kentällä, ja hän oli kyllä kovin tuskainen. Koetin miettiä, mikä sairaus hänellä mahtoi olla, mutta raskautta en tullut ajatelleeksi. Nainen oli suomalainen, ja puhui miehensä kanssa englantia ja tsekkiä.
Münchenissä sitten kaikki kuusi Helsinkiin menijää kiidätettiin seuraavan koneen ovelle ennätysajassa. Sen koneen lentäjä teki varmaan jotain jännittävää, sillä reilun puolen tunnin myöhästymisestä huolimatta se tuli Helsinkiin vain viisitoista minuuttia myöhässä.
Helsingissä tuli sitten yksi "eka kerta" jota ei matkailija kohdalleen kuvittele: sininen laukkuni ei pyörinytkään hihnalla. Odottelin kolme varttia ja menin sitten juttelemaan virkailijalle, koska päähäni pälkähti, että eihän siellä Münchenissä pysähdytty matkatavaroita kyytiin ottamaan. Kuulemma se tulee sitten kotiovelle sitten aikanaan. Toivottavasti vaan ehtii tulla ennen kuin palaan Prahaan... Olisi hauskempi antaa ihmisille joululahjoja silloin kun joulu on jotakuinkin ajankohtainen :P
Bussi Tampesteriin lähtee vartin päästä. Etsinpä laiturin.
Onneksi tuli käytyä siellä Saksan puolella niin on nyt euroja kukkarossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti