Tanaan passitin aidin lentokentalle ja toivon mukaan takaisin kotiin. Teki hyvaa nahda. Itsekin meinaan lahtea tien paalle, silla kayn kaverin kanssa katsastamassa Brnon. Monet ovat sanoneet, etta se on kuin Praha pienoiskoossa, mutta en usko ennen kuin naen. Luonnollisesti.
Ehka eksymiseni on vahenemaan pain. Aidin kanssa kavellessa nimittain loysimme jatkuvasti samat kadut. Piiritkin oli pienet, taytyy myontaa, mutta silti oli hassua bongata kolmatta kertaa sama
roikkuva mies. Taiteilija David Černý asialla niin tassa kuin televisiotornissa
kiipeilevien jattivauvojen kohdalla.
Nyt on hoppu, silla seuraavaan luentoon on enaa vartti ja mina olen vaarassa rakennuksessa. Jossain valissa pitaa ehtia tulostaa bussilippu (8 euroa, matka kaksi ja puoli tuntia) ja hakea passi asuntolasta. Onneksi on hypari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti