Terveiset Münchenistä! Täällä on hieno metro. Se on oranssi ja ultramariininsininen ja vaaleanvihreä, kaakelia ja maltillisia neonvaloja (nämä siellä laitureilla siis). Plus uudet metrojunat liikkuvat kuin ajatus, oikeasti meinasin missata liikkeellelähdön yhden kerran.
Olen täällä pari yötä kämppikseni E:n kanssa hänen veljensä vieraana. Veljellä ja hänen kämppiksellään on tänään yllättäen Glühwein-juhlat, joten tapaamme siis vähän enemmänkin nuoria saksalaisia. Mikäs siinä, varsinkin kun nämä vaativat saada kokata meille. Itse kaupunkia eivät pojatkaan kuulemma niin kovin hyvin tunne, koska ovat asuneet täällä yhtä kauan kuin minä Prahassa, eli lokakuusta.
Bussi tänne oli melkein tyhjä. Siellä oli mun lisäkseni vain kaksi aasialaista tyttöä ("Hallo hallo, hallo hallo" jokaiselle kun tulivat sisään :D) ja viisi tai kuusi tsekkiä. Liki tyhjä. Ehkä loput matkustajat olivat hämääntyneet siitä, että bussi lähtikin vitoslaiturin sijaan kolmoselta? Who knows.
Matka kesti vajaat kuusi tuntia. Yritin nukkua. Huonosti meni. Kokemukseni matkasta on kuitenkin lyhyempi kuin kuusituntinen, joten ilmeisesti onnistuin torkkumaan. Parhaan unenpätkän sai menemällä istuimille kyljelleen. Onneksi en ole tämän pitempi. Tosin toinen jalka puutui nytkin, mutta siitä selvittiin.
Münchenin kansainvälisellä bussiasemalla söin sämpylän välissä olevan juustomakkaran. Aika laiheliini oli mutta pitkä kuin mikä. Piti keksiä jotain ajankulua siksi kunnes E ja veli onnistuivat paikantamaan minut. Oli aika hyvää, vaikka räiski ympäriinsä. Ehkä pureskelutekniikassa on toivomisen varaa.
Nyt pojat ovat saaneet imuroimisen tehtyä ja rupeavat kuulemma kokkailemaan. Jänskää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti