Visa eli viisumi - monimutkainen lisäke matkalleni

Moskovan keväistä keikkaani varten tarvitsen tietysti viisumin. Sitä pitää hakea moninaisten papereiden kanssa, ja varmaan HIV-todistuskin taas pitää jostain hommata, kun sellaista vaaditaan pitemmän ajan viisumien kaveriksi.

Minä kuitenkin sijaitsen täällä Prahassa ja viisumi pitää hakea Suomessa. Harkitsin sellaista siistiä vetoa, että olisin jollain tapaa saanut viisumin täällä ja sitten hiihdellyt suoraan Venäjänmaalle (täältä löytyy toki Venäjän suurlähetystö, pääkaupungissa kun ollaan. Suomessa tosin Helsingissä on vain konsulaatti ja Turussa suurlähetystö. Mistähän johtuu?) Harrastin hieman hakukoneilua, ja lopputuloksena on se, että minun pitäisi olla Tšekissä virallisesti rekisteröitynä, että voisin hakea Venäjän viisumia jonkun kolmannen maan eli Suomen kansalaisena. Järkeenkäypää.

Minullapa ei sitä rekisteröintiä taikka oleskelutodistusta, mikä suomenkieliseltä nimitykseltään mahtaakaan olla, taskussani ole. Ei varmaan kannata kertoa isoille pomoille. Ei sitä kyllä varsinaisesti pitäisi missään tarvita, ellei halua hakea töitä. Kirjastokortin kaupunginkirjastoon olisi myös saanut ilman tuhannen korunan (40 e) panttia, mutta se mun pitäis saada takaisin jossain vaiheessa.

Sitä lupaa pitää hakea ulkomaalaispoliisilta (foreign police, kökkösuomennos, sori) enintään 30 päivää maahantulosta. Luin huonosti papereitani, enkä tajunnut sitä pikkuseikkaa, että rekisteröinti olisi pitänyt suorittaa viipymättä silloin kun muutin Prahaan. Tulin Tšekkiin 5.9. ja muutin Prahaan 24.9. Sitä seurasi viikonloppu, mutta seuraavalla viikolla olisi ollut hyvin aikaa. Minua ja muita ei kuitenkaan oikein houkuttanut lähteä pompoteltavaksi.

Olimme nimittäin saaneet valistusta onnettomilta sieluilta, jotka olivat ehtineet yrittää rekisteröityä. Yhdeltä suomalaiselta oli ulkomaalaispoliisissa revitty passi, toiselle valitettu että hänelle itselleen jäävään osaan lomaketta pitää myös olla valokuva, ja värillinen sellainen. Kumpikaan ei mennyt uudestaan. Tietenkään tässä virastossa kukaan ei puhu englantia, kuka nyt ulkomaalaisille sellaista. Yliopiston tervetuloläpyskässä neuvotaan menemään jonon jatkoksi vähintään puoli tuntia ennen viraston aukeamista, mikä tapahtuu puoli kahdeksalta. Sittenkin saa varautua odottamiseen.

Täytyy myöntää, että Venäjällä rekisteröityminen ei ole aiheuttanut harmaita hiuksia läheskään tässä mitassa, koska sen on hoitanut ja tulee hoitamaan yliopisto. Ainoa ongelma on kulkea vähän aikaa passittomana, mutta enpä ainakaan viimeksi rekisteröinnin aikana passiani tarvinnut. Kopio kulkee muutenkin mukana.

Yksi ihminen on ollut voittoisa tässä tšekkiläisen byrokratian loistokkaassa aikaansaannoksessa: kaikki kauhujutut kuultuaan eräs täällä asuva suomalainen keräsi huolellisesti paperit ja kuvat mukaansa ja jonon kärkeen päästyään istui viraston tädin eteen. Tarina kertoo, että kaveri ei sanonut mitään, vaan päätti pitää tuijotuskilpailua, ettei paljastaisi kielitaidottomuuttaan. Täti tiskin takana katsoi hetken, pyysi paperit ja leimaili enempiä kyselemättä.

Minun tapaukseni nyt on se, että joululoman lisäksi perheeni saa nauttia läsnäolostani jokusen päivän myös tammi-helmikuussa, kun tulen asioimaan viisumin merkeissä. Saatanpa tuoda jotain tullessani, ja nyt en tarkoita suolistoameebaa tai muuta epämiellyttävää yllätystä, vaan että kaverin kanssa on tässä kehitelty mitä mittavimpia reissaussuunnitelmia...