Kuinka minulle Suomea kuvataan

Tänään tarjoan valittuja ja hajanaisia paloja muiden vaihto-oppilaiden kanssa käydyistä mistä tulet -keskusteluista. Kun paikalla on ihmisiä monista eri Euroopan kolkista tai jopa kauempaa, sitä aletaan väistämättä kerrata tietoutta toisen kotimaasta. Tuloksia seuraavassa.

Näytän saksalaiselta ja venäläiseltä, mutta ennen kaikkea puolalaiselta. Suurelta osin tämä varmasti johtuu siitä, että tavatessani uusia ihmisiä olen usein puolalaisessa seurassa. Cześć!

Suomi tunnetaan kylmyydestä. Argentiinalainen opiskelija ei kestänyt kuulla, että minusta tämä marraskuu on ollut leutoa säätä. Lämpötila on jossain 5-10 plusasteen paikkeilla, välillä satelee harmaasti tai on sumuista. Eilen oli sellainen "revin sulta hiukset päästä" -tuuli.

Espanjalainen varhaiskasvatuksen opiskelija kertoi, että Pohjoismaiden koulujärjestelmät olivat olleet heidän opiskelumateriaalinaan, ja että Suomen, Ruotsin ja Norjan koulut ovat esimerkillisiä.

Seuraavaksi tämä espanjalainen kysyi, olenko hyvä autonkuljettaja. Hän kehui Räikköstä, Häkkistä ja Kovalaista, ja harmitteli, että heikäläisiltä löytyy vain Alonso. Sitten hän alkoi laulaa katalonialaista juomalaulua.

Yhdellä tsekintunnilla piti kuvailla jotain oman maan tunnettua ihmistä. Minä kerroin entisestä mäkihyppääjästä, joka nykyisin täyttää palstatilaa avio-ongelmillaan ja erinäisillä toilailuillaan. Suomalaisten lisäksi yksi puolalainen tiesi Nykäsen ja sitä vekoa myös muut meikäläiset valiohyppijät. Hänen kaverinsa on nimittäin suuri mäkihyppyfani, jonka idoli on Janne Ahonen. Harmitti, kun en puolalaisista hyppääjistä muistanut kuin Adam Malyszin (mutta opin, että hepun sukunimi sanotaan vähän kuin "mawish").

Yliopisto-opiskelijoiden voisi olettaa olevan sivistyneitä, mutta se ei tarkoita aina laajaa yleistietoa. Euroopan maantieto ei ole kaikilla ihan hallussa. Saksalainen nuori nainen olisi laittanut Puolan tai Valko-Venäjän meidän rajanaapuriksemme ennen Venäjää.
"Eikö Suomesta ole kovin pitkä matka Venäjälle?" Joo, matka itärajalle tietysti kestää hetken sekin. No täytyy myöntää, että en minäkään vaikkapa entisen Balkanin alueen tai entisen Jugoslavian alueen maita osaa, ja Slovenian sijainti on varsin hämärä vaikka sieltä tuleekin iloisia ihmisiä.

Vodka. Täällä olut-Euroopassa kuulen usein, että minun pitäisi juoda enemmän, kun olen Suomesta ja siellä on niin kylmä että verenkiertoa täytyy talvella pitää yllä vodkanjuonnilla. Suomalaista vodkaa, kuten usein muitakin suomalaisia asioita, pidetään laadukkaana, ja joka baarissa on Finlandiaa listalla, ehkä jopa useammin kuin Absolutia. Vodkan osalta puolalaiset ja venäläiset tuntevat kanssamme yhteishenkeä.

Nokiasta muuten ei ole tullut puhuttua, mutta saunasta kyllä. Taisi olla tuo aluksi mainitsemani argentiinalainen, joka kysyi, että nautinko minä todella saunassa olemisesta. Kun eihän siellä saa henkeä. Minä tietysti pidin miniluennon puusaunan ja sähkösaunan eroista, ja lohdutin, että eiköhän siihen totu, kun ei heti sadan asteen löylyillä aloita.

Yleinen kysymys on myös ollut, että muistuttaako suomi ruotsia. Eipä muistuta sitten yhden yhtään. En myöskään saa suomesta apua venäjänopiskeluuni, yhteisiä asioita kun on kovin vähän silläkin suunnalla.
"No kai joku kieli edes on samanlaista?"
Viro ja Venäjän pohjoisosien pikkukielet. Unkaria en taida enää mainita, kun joka kerta pitää jatkaa, että en minä siitä silti mitään ymmärrä.

Jostain syystä saan vastaani melko lasittuneita katseita, kun kerron, että suomessa sijamuotoja on kuusitoista. Venäjässä niitä on kuusi, saksassa muistaakseni neljä ja tsekissä paljon eli seitsemän. Silti jotkut sekopäät haluavat opiskella suomea. Ovat yleensä erittäin asialleen omistautuneita, ja vielä taitavia.

Ai niin, ja suomalaiset ovat erittäin tasa-arvoisia, koska kielessäkään ei ole sukupuolia, mutta hiukan ehkä masentuneita, koska myös tuleva aikamuoto puuttuu.

Kansainväliset ihmiset tietävät, että Suomessa asiat maksavat paljon, ja ihmisillä on suuret palkat. Toisaalta myös verotus on kovaa. Newsweekin tutkimus ei ole mennyt ohi, ja minultakin on kyselty, miten se Suomi on niin hyvä paikka asua. En ole osannut vastata edes likipitäen tyhjentävästi. Ongelmia meilläkin on.

Venäläinen, Tsekissä ja Saksassa toimiva kuvataiteilija lähetti sille punatukkaiselle naispresidentille terkkuja, kun kuuli, että olen Suomesta.
"Da da, Khalonen!"

Kaarlensillan kaaria Prahan linnan muurin aukosta