Tässä olisi jotain käännöksen yrittelyä ilmassa. Hieman tahmeasti vaan sujuu, kun tämä päivä meni nukkuessa. Eilen nimittäin oli juhlan aihetta, sillä kämppikseni K:n ystävä Anni täytti vuosia. Näimme sitten hieman toisenlaisen opiskelija-asuntolan, jossa oli kunnollinen kylppärikin, mutta kieltämättä tilaa tämän entisen hotellin huoneissa ei olisi kahdelle hengelle juuri ollenkaan. Prahan asuntolahuonekin vaikutti ruhtinaallisen kokoiselta tähän verrattuna, joskin muutoin puitteet olivat paremmassa kunnossa.
Synttäreitä oli juhlimassa myös kaksi venäläistä tyttöä siellä viiden suomalaisen joukossa. Hehkutimme jälkeenpäin K:n kanssa kuinka oli itsevarma fiilis venäjäntaidoista, sillä pystyimme liittymään venäjäksi käytyyn läpänheittoon aika hyvin. Olin varmaan kaikkein nuorin 22 vuodellani, muut about kahdestaviidestä kolmeenkymmeneen, vaikka eipä se näkynyt kuin Venäjällä käymisen kerroissa. Tosin toinen venäläistytöistä on jo ehtinyt paljon: hän on ehkä 23 tai 24, korkeintaan 26-vuotias, mutta kerinnyt olla naimisissa ja erotakin. Heillä oli molemmilla ihanan tarttuva nauru ja mahdottomasti virtaa, vaikka Svetalla olikin tänä aamuna herätys kahdeksalta. Silti jaksoi olla liikenteessä kahteen.
Opittua: "много - не мало" eli mnogo ne malo eli parempi liikaa kuin liian vähän (parempi överit kuin vajarit :P),
sekä: "велико - не мало" eli veliko ne malo eli ei iso sisältään kaada.
Huomenna pirteänä kahdeksalta suomi-venäjä -käännökseen. Siellä oli kaksi Tampereellakin ollutta venäläistä opiskelijaa, mutta ei ne mua tunnistaneet enkä minä niihin silloin joskus tutustunut.
Aivan, torstaina siis piti olla venäjä-suomi -käännöstä puoli kahdeltatoista. Eipä ollut, vaan kirjallisuutta, koska lukujärjestykseen oli tullut muutos ja käännös onkin jo kahdeksalta. Siellä sitten K:n kanssa kuunneltiin esitelmää Waltarin teoksista, ja kerrottiin, että ei meillä koulussa tarvitse lukea kovin paljon. Jos Seitsemän veljestä ja joku nykykirja. Härkösen Häräntappoase (hah haa alkusointu) kuitattiin meidän yläasteella videon katsomisella. Nuori Santeri Kinnunen oli aika hyvä.
Venäläisillä koululaisilla on puolestaan luettavana Rikos ja rangaistus joskus 13-vuotiaana, mistä johtuen kovin ymmärrettävästi he eivät jaksa arvostaa Dostojevskia. Ulkomaiset opiskelijat puolestaan ylistävät hänen teoksiaan. Mun täytyy tunnustaa, että en ole vielä lukenut venäläisiä klassikoita. Ehkä olisin, jos olisin filologi, mutta nyt ne kansoittavat lukulistaa.
Okei, nyt on havaittavissa jo niin selvää vätystelyä ja vetkuttelua, että ei auta kuin jatkaa hommaa.
Karaoken bassot resonoi meidän lattiassa.
Synttäreitä oli juhlimassa myös kaksi venäläistä tyttöä siellä viiden suomalaisen joukossa. Hehkutimme jälkeenpäin K:n kanssa kuinka oli itsevarma fiilis venäjäntaidoista, sillä pystyimme liittymään venäjäksi käytyyn läpänheittoon aika hyvin. Olin varmaan kaikkein nuorin 22 vuodellani, muut about kahdestaviidestä kolmeenkymmeneen, vaikka eipä se näkynyt kuin Venäjällä käymisen kerroissa. Tosin toinen venäläistytöistä on jo ehtinyt paljon: hän on ehkä 23 tai 24, korkeintaan 26-vuotias, mutta kerinnyt olla naimisissa ja erotakin. Heillä oli molemmilla ihanan tarttuva nauru ja mahdottomasti virtaa, vaikka Svetalla olikin tänä aamuna herätys kahdeksalta. Silti jaksoi olla liikenteessä kahteen.
Opittua: "много - не мало" eli mnogo ne malo eli parempi liikaa kuin liian vähän (parempi överit kuin vajarit :P),
sekä: "велико - не мало" eli veliko ne malo eli ei iso sisältään kaada.
Huomenna pirteänä kahdeksalta suomi-venäjä -käännökseen. Siellä oli kaksi Tampereellakin ollutta venäläistä opiskelijaa, mutta ei ne mua tunnistaneet enkä minä niihin silloin joskus tutustunut.
Aivan, torstaina siis piti olla venäjä-suomi -käännöstä puoli kahdeltatoista. Eipä ollut, vaan kirjallisuutta, koska lukujärjestykseen oli tullut muutos ja käännös onkin jo kahdeksalta. Siellä sitten K:n kanssa kuunneltiin esitelmää Waltarin teoksista, ja kerrottiin, että ei meillä koulussa tarvitse lukea kovin paljon. Jos Seitsemän veljestä ja joku nykykirja. Härkösen Häräntappoase (hah haa alkusointu) kuitattiin meidän yläasteella videon katsomisella. Nuori Santeri Kinnunen oli aika hyvä.
Venäläisillä koululaisilla on puolestaan luettavana Rikos ja rangaistus joskus 13-vuotiaana, mistä johtuen kovin ymmärrettävästi he eivät jaksa arvostaa Dostojevskia. Ulkomaiset opiskelijat puolestaan ylistävät hänen teoksiaan. Mun täytyy tunnustaa, että en ole vielä lukenut venäläisiä klassikoita. Ehkä olisin, jos olisin filologi, mutta nyt ne kansoittavat lukulistaa.
Okei, nyt on havaittavissa jo niin selvää vätystelyä ja vetkuttelua, että ei auta kuin jatkaa hommaa.
Karaoken bassot resonoi meidän lattiassa.
2 kommenttia:
Onko elämä opiskelua vai opiskelu elämää - kas siinä pulma.
Resonointi lienee ikävää jos ei ole sillä tuulella.
Hieman sekavasti selvitit kenellä on pieni ja kenellä suuri kämppä. vai oliko vika taas lukijassa?
kyselee -mmeli
Tarkoitukseni oli kertoa, että tämänhetkinen huoneeni on iso, Prahan kämppä oli pienempi, ja synttärisankarin huone oli kaikkein pienin. Viimeinen oikoluku olis näköjään pop.
Välillä yritän opiskelusta tehdä elämääni, mutta välillä taas tulee elämä opiskelun tielle. Sitten taas muistan, että joskus oli tarkoitus opiskella elämää varten. Parasta on, kun huomaa ei pelkästään opiskelleensa, vaan myös oppineensa, ja että siitä on hyötyä aikuisten oikeessa elämässä.
Lähetä kommentti