Alkuun hurjan iso, venäläisen ylenpalttista kokoluokkaa oleva kiitos edellisille täällä asustaneille Tampereen tytöille! Kämppis K:n ja mun ei tarvinnut ensi töiksemme ostiskella patoja ja pannuja tai astianpesuainetta ynnä muuta, kun saimme kassikaupalla perintöä edeltäjiltämme :) Säilykkeitä on jo popsittu jonkun verran, ja radio ja päänvaivaa aiheuttanut lamppu ovat käytössä (lusikanvarsi poksautti muovilampun ulos kuvustaan.) Kiitos hirveästi!
Tämän päivän saldo on peruttu luento, yliopistokierros, neljä uutta italialaista kaveria sekä yksi taiwanilainen, vähän eilistä enemmän tietoa opiskeluista ja kursseista.
Saavuin tänne viikon myöhässä siitä, mitä minulle suositeltiin. Luulin, että joudun hyppäämään lennosta kursseille, joilla muut ovat jo aloittaneet, mutta tähän mennessä olen ollut japanilaisten ja korealaisten ryhmän mukana yhdellä kirjallisuusluennolla ja siinä se. Viime viikolla saapuneet uudet vaihtarit ovat olleet ns. vanhojen eli syksyllä saapuneiden ryhmissä. Ilmeisesti nämä ryhmät jatkavat kevääseen saakka, mutta jostain syystä minut laitetaan uuteen 1-ryhmään, jonka opiskelijat ovat vasta saapuneet tai saapumassa. Kolme edellämainituista italialaisista ja jotain hämäriä saksalaisia siellä kai tulee minun lisäkseni olemaan.
Ihmiset puhuvat täällä venäjää! Siis kansainväliset. Olen vaikuttunut. Ja ne puhuvat hyvin! Mulla on kauhea alemmuuskompleksi ensi viikosta, kun tunnit oikeesti alkaa. Oon kumminkin tuppisuuna tai sitten esitän monologin "kootut kielioppivirheeni" :P Tänään solkkasin epätoivoisena aiheesta metro että "jos meette tuonne niin ette pääse siellä sisällä niin kuin tuonne"... Eli että linjaa ei pysty vaihtamaan. Toisina päivinä taas sujuu paremmin. Mutta kyllä me suomalaistytöt vaan joudutaan väkivalloin pakottamaan suumme auki keskusteluissa sveitsiläis-ranskalaisen, espanjalaisen ja saksalais-italialaisen kanssa. Kun ei tule sellaisia luontevia hengähdystaukoja, että tässä nyt olen saanut sanottavani sanottua, vaan ei kun pitää puhua hiukkasen edellisen päälle ettei asia mene vallan ohi.
Päivän uusi sana: ложанка eli lozhanka eli pesuvati. Täällä kun on nyrkkipyykki kovassa huudossa.
Eilen yöllä ei karaoke soinut. En silti saanut unta. Tänä iltana ei maha itke tyhjyyttään (on mulla rahaa, en vaan ollu muistanu ostaa ruokaa tai syödä sitä mitä oli), ehkä siis parempi tuuri. Asuntolaa tuntemattomille: täällä on siis alakerrassa karaokebaari. Yleensä öisin saa nauttia popin helmistä. Korvatulpat auttavat vähän, tosin mulla on näemmä (kuulemma? :P) hiukan heikkolaatuiset.
Ja hei pahoittelen että mun jutut on aina tällaista sillisalaattia, mutta jos jäisin jäsentelemään fiksuja kokonaisuuksia, näitä kirjoituksia saisi odottaa maailman tappiin saakka :D
Tämän päivän saldo on peruttu luento, yliopistokierros, neljä uutta italialaista kaveria sekä yksi taiwanilainen, vähän eilistä enemmän tietoa opiskeluista ja kursseista.
Saavuin tänne viikon myöhässä siitä, mitä minulle suositeltiin. Luulin, että joudun hyppäämään lennosta kursseille, joilla muut ovat jo aloittaneet, mutta tähän mennessä olen ollut japanilaisten ja korealaisten ryhmän mukana yhdellä kirjallisuusluennolla ja siinä se. Viime viikolla saapuneet uudet vaihtarit ovat olleet ns. vanhojen eli syksyllä saapuneiden ryhmissä. Ilmeisesti nämä ryhmät jatkavat kevääseen saakka, mutta jostain syystä minut laitetaan uuteen 1-ryhmään, jonka opiskelijat ovat vasta saapuneet tai saapumassa. Kolme edellämainituista italialaisista ja jotain hämäriä saksalaisia siellä kai tulee minun lisäkseni olemaan.
Ihmiset puhuvat täällä venäjää! Siis kansainväliset. Olen vaikuttunut. Ja ne puhuvat hyvin! Mulla on kauhea alemmuuskompleksi ensi viikosta, kun tunnit oikeesti alkaa. Oon kumminkin tuppisuuna tai sitten esitän monologin "kootut kielioppivirheeni" :P Tänään solkkasin epätoivoisena aiheesta metro että "jos meette tuonne niin ette pääse siellä sisällä niin kuin tuonne"... Eli että linjaa ei pysty vaihtamaan. Toisina päivinä taas sujuu paremmin. Mutta kyllä me suomalaistytöt vaan joudutaan väkivalloin pakottamaan suumme auki keskusteluissa sveitsiläis-ranskalaisen, espanjalaisen ja saksalais-italialaisen kanssa. Kun ei tule sellaisia luontevia hengähdystaukoja, että tässä nyt olen saanut sanottavani sanottua, vaan ei kun pitää puhua hiukkasen edellisen päälle ettei asia mene vallan ohi.
Päivän uusi sana: ложанка eli lozhanka eli pesuvati. Täällä kun on nyrkkipyykki kovassa huudossa.
Eilen yöllä ei karaoke soinut. En silti saanut unta. Tänä iltana ei maha itke tyhjyyttään (on mulla rahaa, en vaan ollu muistanu ostaa ruokaa tai syödä sitä mitä oli), ehkä siis parempi tuuri. Asuntolaa tuntemattomille: täällä on siis alakerrassa karaokebaari. Yleensä öisin saa nauttia popin helmistä. Korvatulpat auttavat vähän, tosin mulla on näemmä (kuulemma? :P) hiukan heikkolaatuiset.
Ja hei pahoittelen että mun jutut on aina tällaista sillisalaattia, mutta jos jäisin jäsentelemään fiksuja kokonaisuuksia, näitä kirjoituksia saisi odottaa maailman tappiin saakka :D
4 kommenttia:
Jenni hoi! Nää sun kirjotukset on ihan mahtavia, suurella mielenkiinnolla aina luen! Tsemppiä sinne!
T: Niina V
Uu, kiitti Niina! Uutta virtaa ja sellaista :) Terkkuja Treelle!
Hei hyvä että puhutte venäjää! :) Kompensoi vähän sitä että pääsit/jouduit suomalaisen kämppikseksi. Mahtavaa.
Niin kiitos niistä tavaroista kuuluu mun lisäks Annille, Margitalle ja sit viel jollekin saksalaistytölle! Alkaa olla aikamoinen kokoelma siel jo :D
Kunnon jäämistö saatiin kyllä, helpottaa hirveästi :)
Lähetä kommentti