Puisto ja asuntolahuone

Mitäs tää nyt on, selailen vaan Venäjän-matkakeskusteluja vaikka itse jo pönötän täällä. Jotain vikaa tuolla toimisto-osastolla.

Viralliset asiat alkaa olla melkein hanskassa, mut on rekisteröity ja tiedän, mille kursseille menen ja milloin. Opiskelijakortti ja metrokortti puuttuvat vielä. Tänään olisi ilmeisesti opiskelijakortti ollut valmis, mutta en ollut lounaan jälkeen enää keskustassa, niin jää maanantaihin se.

Tältä päivältä jäi viivan alle itse etsitty kaavake metron alennuskorttia varten, reissu Arhangelskoe-palatsin maille sekä ylenpalttinen tee- ja keksi-illallinen (oli siinä mandariinia ja juustosoppaakin seurana) telkkarin monenmoisten visailuohjelmien höystämänä.

Jälleen yksi rakkauden lukkojen silta Arhangelskoessa

Ruhtinas Jusupov on aikoinaan (ehkä 1700-luvun lopulla? Vois tarkistaa matkaoppaasta mut nyt ei hotsita.) rakennuttanut itselleen komean kompleksin, johon kuuluu puistoa ja puutarhaa ja palatsia. Neuvostosotilaitten parantola 70-luvulta ei kiinnostanut meitä yhtä paljon kuin Pietarissa sijaitsevasta Kazanin tuomiokirkosta tehty pienempi kopio, mutta tietenkään emme löytäneet tätä kirkkoa enää kahvilatauon jälkeen. En ollut missään vaiheessa kartalla sijainnistamme... Hyvin kuitenkin kiersimme sattumanvaraisesti ympyrän ja lähdimme samalta portilta kuin mihin olimme saapuneet.

Palatsin jonkun rakennuksen komea portti. Remppa vähän kesken, rahat vähissä.

Onnenpyörää ja satunnaista talent-showta muistuttavan visailuohjelman pyörityspöytä on kukkuroillaan herkkuja

Pikkupoikien yleinen bravuuri oli lausua runo

Sain tänään taas kuulla tsekkiläisestä aksentistani :P Pitää kyllä tunnustaa, että saatoin myös kysyä aiemmin päivällä ihan selväksi tsekiksi että tykkääkö kaveri uimisesta. Tsekin osaamisesta on tosin hyötyä, koska puolaa puhuva P ei niin paljon osaa venäjää vielä, ja kysyy välillä jotain puolan kautta, ja usein ymmärrän häntä. Se on vähemmän huijaamista kuin englannin kautta kysyminen. Yleensä yritämme puhua venäjää koko ajan, vaikka kielioppi meneekin päin Moskovan oblastin mäntyä.

Oikealla mun puoli, vasemmalla kämppis K:n. Selän taakse jää nitiseväoviset vaatekaapit. Oikeassa reunassa näkyy harmaa lukko ja ruskea ovennuppi. Ikkunaa saa säätää auki kiinni jatkuvasti koska kämppä on tuskaisen kuuma.

Tärisevä eteinen. Jääkaapin takana korealaisen ovi, jääkaapin päällä taas meidän ja korealaisen vedensuodattimet. Suodatettu vesi kiehautetaan vielä.

Ei oo liikaa krumeluureja lampussa.

Tässä vielä muutama kuva asuntolahuoneestamme, kuten huomaatte. Telkkari jäi päälle kuviinkin nyt kun sen taas avasin. Pariin päivään en oikein rekisteröinyt koko lootan olemassaoloa, kun en ole aikoihin ollut televisiollinen. Syksyn tamperelainen vaihtari Bee asusti ilmeisesti naapurissa, mutta meilläkin on korealainen naapuri. Sellainen huoneessaan pysyvä malli, joka välillä räkättää skypelle.

Jutut on edelleen jees. Tosin vähäisen blogiyleisöni reagoimattomuus vähän mietityttää. Hei tyypit, mulla on eka viikko Moskovassa meneillään :D Eli jättäkääs puumerkkiänne. En mä pelkkien sivulatauksien perusteella usko että ketään kiinnostaa!