Lenineitä tusinoittain

Perjantai alkoi ristiriitaisin tuntein. Tai okei, oikeastaan se alkoi vastahakoisesti, sillä olin päättänyt, etten skippaa ensimmäistä kielioppiluentoani, vaikka tyyny kuinka lurittelisi mulle sulosäveliään. Kieliopin pitäisi herttainen Alla Nikolajevna, joka tekee kansainvälisessä toimistossa kaikkensa vaihtareitten puolesta, näin minusta tuntuu. Toinen täti siellä vaikuttaa pitävän komentoa pelolla, ja kolmas on varmaan kolmannen kymmenensä puolessavälissä, eli vähän vihreä.

Aamu lähti käyntiin kaurapuuron ja uskomattoman herkullisen vattuhillon voimin. Kämppis jäi onnellisena tuhisemaan (eilen oli mun vuoro jäädä, ei voi valittaa). Olin noin puoli kymmeneltä - sankarillinen suoritus, tiedän, melkein nyrjäytin silmäluomeni kun heräsin niin äkkiä - lukujärjestykseen merkatun luokan ovella. Pari muutakin tyyppiä ilmaantui. Kävi kuitenkin ilmi, että luokassa olisi englanninopetusta. Jassoo? Minä ja puolalainen kolmenkymmenen ylittänyt nainen palloiltiin käytävällä ja minä ihmettelin vierestä, kun hän kalasteli ihmisiä ja koetti saada selkoa asiaan. Lopulta se toinen, äkäinen täti tuli töihin ja totesi, että eihän Alla Nikolajevna tule ennen maanantaita töihin. Ai, no mikäs siinä. Minä lähdin saapasostoksille.

Krimskii most, Kriminsilta, ihan asuntolan nurkalta. Kuvan funktio on esitellä sillan rakennelmia sekä punaista tekstiä tuolla kaukana taustalla. 

Salonkikelpoisemmissa jalkuimissa palasin juuri parahiksi keskustaan, sillä A:n ja P:n kanssa olimme sopineet menevämme ns. Taiteiden puistoon (Park iskusstva). Linkissä kuvia kesäisestä puistosta. Hassua, minusta näytti kovasti siltä että esimerkiksi Pushkin istuskeli lumikinoksessa eikä millään neliskanttisella kivijakkaralla. Puisto sijaitsee edellisessä kuvassa näkyvän punatekstisen rakennuksen takana. Punatekstinen on se Tretjakovin gallerian uudempi puoli.

Rauhanenkeli

Puistossahan oli sitten kaikenlaista kivaa. Se vaikutti vähän patsaiden hautausmaalta. Sinne on dumpattu sekalainen kokoelma niin neuvosto- kuin sitä edeltäneenkin ajan merkkihenkilöiden muistomerkkejä ja kaikenlaisia muita patsaita. Minusta epämääräisen häkkyräiset asiat olivat kiinnostavia. Tai ajoittain ahdistavia.

Nimellinen sisäänpääsy puistoon oli opiskelijoille 10 ruplaa eli alle 50 senttiä. Osa patsaista oli kyllä kaikille avoimessa osassa puistoa, mutta enemmistöä vahti jopa pari vartijaa käytävän yli ripustetun ehdottoman jouluisen diskopallon alla. Diskopallosta tai vartijoista ei ole kuvaa.

СССР - оплот мира. SSSR - rauhan linnake.

Meidän linnaketta vahtii oikean reunan frouva Jekaterina.

Tähän jokseenkin sekopäisen hyväntuuliseen pupupatsaaseen on hyvä lopettaa. En tiedä, mitä nämä lautturin kuskaamat hilpeät jänöt siellä työleireistä muistuttavien patsaiden tai tärkeyttään patsastelevien valtio- ja kulttuurimiesten joukossa tekee, mutta ainakin mut se sai erittäin hyvälle tuulelle.

Olispa huomennakin näin aurinkoista. Voisin katsella sinitaivasta vaikka kuinka kauan.