Eilisestä

Kirjoitan tätä lautalla Saksan ja Tanskan välillä. Ulkona ei näy mitään kiinnostavaa, Rostockin rannan lähellä ohitettiin "Höhe Düne" -jahtisatama.

Näemmä melko yksinkertaisiakin maisemia voi katsella pitkään, kun ne lipuvat bussin ikkunan ohitse. Jossain Berliinin ja Rostockin välillä tien molemmin puolin aukesivat laajat pellot, harmaina kevyestä lumipeitteestä. Silloin tällöin auto sukelsi valkoiseen tuulimyllymetsikköön, ja suuria, hiljaisia myllyjä kohosi pellosta ehkä parikymmentä kerrallaan. Niiden verkkaisesti pyörivät lavat katosivat kauempana autosta sameaan usvaan.

Bussi pysähtyi Ustissa (ihailin Forum-kauppakeskuksen harmaanpunertavaa seinää sekä liikenteenjakajia), Dresdenissä, Berliinissä, jossa vaihdoin autoa, ja nyt viimeksi Rostockissa, josta noustiin lautalle.

Vaikutelma Dresdenistä oli kiinnostava: taloilla oli merkilliset päädyt, ne eivät ihan aina olleet parhaimmassa kunnossa, mutta kauniita silti. Kovasti oli torneja raatihuoneessa ja muissa tärkeissä rakennuksissa. Niitä oli samantapainen keskittymä kuin Wienissä, tosin tällä kertaa ne olivat hiekkakiven värisiä, eivät kermanvalkoisia.

Berliinissä näin sen yhden tornin. Se oli aika neuvostolaiselta vaikuttavalla näyttelyalueella. Pitää kaivaa vielä nimi. //Berliner Funkturm oli se.

Kun istuin Berliinin bussiaseman odotussalissa, ison maisemaikkunan toisella puolella kulki porukka maltillisia punkkareita. Vilkaisin niitä ensin vähän ja käänsin katseeni takaisin löytämääni ilmaislehteen. Tyypit kuitenkin ilmeisesti yrittivät kiinnittää huomioni, koska kuulin älämölöä ikkunan takaa. Viimeiselle sitten ehdin hymyillä vähän, ehkä se oli tyytyväinen.

Pellot Pohjois-Saksassa olivat aivan älyttömän isoja. Jos jotenkin osaan kuvitella, minkä kokoinen on suorakulmainen kahden-kolmen hehtaarin alue, niin nämä olivat varmaan vähintäänkin kahdesta-kolmestatoista ylöspäin. Maasto vaan kumpuili ja ojia ei näkynyt missään.

Joskus yhdentoista maissa paikallista aikaa mun olis tarkoitus olla etsimässä hostelliani. Siellä sitten pötköttelen parhaani mukaan ja seuraavana päivänä hakeudun junalle. Onneksi onneksi otin suoran yhteyden, ei tarvitse nostella kamoja pois ja kyytiin kymmenen minuutin aikarajalla. Tosin tavarat painavat vähemmän kuin tullessa, varmaan siksi kun ei ole useita takkeja, ja kirjojakin lähetin kotiin etukäteen. Totesin uudehkon rinkkani sittenkin aika käytettäväksi. Luonnollisestikin paljon parempi selässä kuin se halpis koskaan oli.

Rinkasta tuli mieleeni tämä aamu. Hm-hmm, se oli mielenkiintoinen. Edellisenä iltana tosiaan hiukan juhlistimme viimeistä päivääni Prahassa. Ilmeisesti olin liian väsynyt koska en jaksanut mennä nukkumaan. Toisaalta pelkäsin, etten heräisi ajoissa, joten menin vain puolen tunnin nokkaunille. Onneksi tavarat oli suurelta osin pakattu edellisenä päivänä (koska luulin saavani paperihommat hoidettua jo silloin, mutta eipä vaan, olin myöhässä ja sain näpeilleni :P), vaikka olivat ne tosin silti ihan riittävän levällään.

Kun bussin lähtöön oli vähän päälle tunti aikaa, E nousi ylös ja ponkaisi käytävälle kalastamaan siivoojan. Hän tuli tarkistamaan huoneemme kuntoa, kuittasi lappuni ja otti avaimeni. Sitten lähdimme E:n kanssa puolijuoksua alakertaan, hän lähti edeltä bussipysäkille ja minä sain rahani (2350 czk, luulin saavani vähemmän, mut kiva näin). Bussissa läähätin puolen minuuttia, koska kahden painavan repun kanssa juokseminen ei ihan ole ominta alaani. E oli pidätellyt sitä sen hetken minkä vaapuin pysäkille. Onneksi oltiin harjoiteltu aamujuoksemista Münchenissä, totesi E.

Jos oltaisiin tämä bussi missattu, olisimme ehkä saattaneet ehtiä seuraavalla, mutta olen erittäin tyytyväinen, että meille jäi sellainen viisitoista minuuttia hyvästelyaikaa vielä. E oli ostanut minulle lakritsia ja teettänyt meistä kuvan! Voi! Halasin sataan kertaan ja toistelin että lots of love, kun minulla ei ollut antaa mitään. P:lta ja J:lta sain Krtek-avaimenperän. Ihana muisto :) Heillekään ei ollut vastalahjaa, mutta sitten, kun taas nähdään... :)

---

Nyt torstaiaamuna istun hostellini yläsängyllä ja käytän viimeiset minuuttini tämän päivityksen lisäämiseen. Nyt kymmeneltä ois check-out. Eilen seikkailin onnekkaasti tänne illan pimeydessä vaikka ei ollut edes karttaa. Tuurilla lähdin oikeaan suuntaan bussin pysähtymispaikalta :P No, nyt osaan jo mennä rautatieasemalle. Kamani ovat siellä säilytyksessä ja kahdentoista jälkeen lähtee juna. Kööpenhamina jää tällä kertaa aika vähälle tarkastelulle, mutta uusikshan sitä pitää joka paikkaan mennä muutenkin!