Vuuhuu, tänään oon ihan voittaja. Kaks kuittausta tältä päivältä opiskeluvihkosessa (indeksissä), molemmat A eli kymppi. Toinen opettajista kehui, että oonpa aika hyvä kun vuosi sitten syksyllä rupesin tsekkiä opettelemaan ja nyt olin edistyneiden ryhmässä. Ok, ei ne A:t musta ihan oikeutettuja olleet, kun kuitenkin oon huonoimpien joukossa näissä molemmissa ryhmissä, mutta täällä on muutenkin systeemit vähän sinne päin, niin että en rupee valittamaan :P
Juhlin saavutustani (ja sitä, että pikaisesti kirjoitetulla aineellani sain opettajan naureskelemaan hänen sitä tarkistaessaan) automaatista ostetulla kaakaolla ja unikonsiemenmössöllä täytetyllä munkilla. Jauhettua unikonsiementä laitetaan myös viinereiden täytteeksi sen keltaisen minkä-lie -marmelaadin seuraksi. Aika hyvää.
Tästä pitäis nyt yrmistäytyä ja laittautua tuonne kulman taakse metroasemalle. Mennään tyttöjen ja poikien kanssa kaakaolle Montmartre -nimiseen paikkaan.
Eilen satuin lähtemään vähän ulos vaikka oli tarkoitus lukea kokeeseen (josta tuli 70/100, ihan ok vaikka vähän kyllä petyin itteeni, mutta oma vika, pitää reenata ne lokatiivit ja datiivit vähä paremmin) ja kirjoittaa se tänään tehty pika-aine. Kämppikseni oli saanut kutsun leffailtaan. Siellä sitten katottiin jotain gangsterileffaa, kämppiksen kurssikaverin asunto oli melko hulppea näin vaihtarimittakaavalla. Kahdessa kerroksessa kaksi makuuhuonetta, iso olkkari (ei kalusteita paitsi patja lattialla) sekä oikea keittiö. Ai niin, ja sisäänkäynti oli alakerran pubin lävitse. Pari tyyppiä kävi täydentämässä tuoppejaan siellä tiskillä. Maksoivat kyllä, mutta tulivat sitten nauttimaan meidän muiden seurasta.
Elokuvan jälkeen koitti lähdön hetki. Kävimme pienellä porukalla vielä nauttimassa illan tunnelmasta kahvilassa/baarissa, jonka olen ulkoapäin luullut suljetuksi. No, Shadow eli varjo oli nimikin. Siellä taas todettiin, että tsekkiläiset tykkäävät, kun joku yrittää puhua heidän kieltään, edes auttavalla menestyksellä. Sama varmaan kaikilla pienten kielten edustajilla.
Hoho, yliopistojen mikroluokissa on varmaan aina samanlainen tunnelma. Kuumeista näpytystä, syviä tuskanhuokauksia, ja tulostimesta on paperi loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti