Eilen oli erilainen fiilis kirjoittaa blogitekstiä kuin parina edellisenä kertana. En puhkunut asiaa, ollut kiireessä tai ääriäni myöten innostunut, vaan paremminkin miellyttävän seesteinen. Kuulostaa jotenkin oudolta tuo edellinen, mutta älkää huoliko, en sentään tee asteikkoa mielialojeni mittaamiseen :P Vähän silti huolestuttaa, että mieluummin kirjoitan tänne kuin henkilökohtaiseen päiväkirjaani. Se on joutunut lievän ylenkatsomisen kohteeksi, raukka.
En eilen sitten kuitenkaan saanut julkaistua mitään, koska pidin parempana sujahtaa peiton alle ajoissa. Tänään puolestaan tulin luennoilta kiukkua kihisten. Tiistaisin sattuu olemaan vaikeimmat luennot, ja niin tiiviisti, että välissä ehtii hädin tuskin vaihtaa paikkaa.
Näillä luennoilla täytyy oikeasti olla skarppina koko sen puolentoista tuntia kullakin jos haluaa saada niistä jotain irti. Yhdeltä on Venäjän taloutta. Sitä luennoitsijaa A kuvasi sanoin "kuin radiota olisi kuunnellut" - nainen papattaa tilastoilla (kiinnostavilla kylläkin) höystettyä asiatekstiä ja katselee jonnekin katonrajaan. Sen jälkeen puoli kolmelta on periaatteessa tulkkaamiseen valmistavia kuullunymmärtämisen harjoituksia. Katsotaan uutislähetyksiä tai keskusteluohjelmia, joista poimitaan tärkeimmät asiat. Useimmiten keskityn raivoisasti vain että saisin selvää käytetyistä sanoista, ja siinä vieressä toiset, puolinatiivit, toistavat kaiken sanotun papukaijoina perässä. Ottaa päähän. En ole samalla tasolla sanastoni suhteen.
Olen yliopisto-opiskelua lukuunottamatta tottunut pääsemään koulussa ponnistelematta mitenkään hiki päässä, mitä nyt yläasteen läksyntekosessiot paisuivat välillä naurettaviin mittoihin, kun yritin huijata valvovaa silmää piilottamalla läksypinojen sekaan muuta huvitusta. Luulisi, että olisin kolmessa vuodessa tottunut tekemään silloin tällöin töitä ja ylittämään esteitä. Näemmä en, sillä kun eteeni osuu kova haaste, turhaudun ja haluan luovuttaa.
En osaa sanoa, ovatko nämä kurssit oikeasti minulle liian vaikeita. En halua tunnustaa, että ne olisivat, koska saan kuitenkin taloudesta ihan hyvin asioita irti. Tämä jälkimmäinen on kyllä sillä rajalla, että tekisi mieli antaa olla. Mutta en taida, sillä harjoitan psykologisointia: koska kerron vaikeasta kurssista täällä, minulla on motivaatio saada ensi luennosta jotain positiivisempaa kerrottavaa. Vaikka että avasin suuni siellä edes kerran pari.
4 kommenttia:
Jenni, mulla on tukuittain kommentoitavaa, enkä millään enää muista kaikkea mitä tuli mieleen. Sit kun tuut sieltä niin varataan joku neljä vuorokautta sille että puhutaan päällekkäin kaikesta mitä koettiin siellä.
Päällimmäisenä nyt toi opiskelu puolinatiivien kanssa. Joo, se on aika karmeeta, kun on kaikkein "tyhmin" siellä. Mut koita ajatella positiivisesti: sinut on sentää laitettu PUOLINATIIVIEN RYHMÄÄN! Eikä siihen huonompaan. Ajattele jos istuisit kakkosryhmän luennoilla, ei siellä oppis mitään kun osaisit jo kaiken, tai ainaki melkein. :) Apua, oon käyny niin noi samat tunteet läpi!
Tsemppiä!
Janni, kiitos! Tää mun tarvitsi kuulla. Periaatteessa tiedän noi asiat, mutta sitä ei aina pienessä päässään osaa olla kovin rationaalinen :)
Huomenna ainakin saan taas vähän buustausta itsetunnolleni suomen kääntämisessä :D Ja joo, todellakin täytyy harrastaa vähän mglu-paasausta sit Treella!
ps. radiosta tulee biisi nimeltä Stuardessa po imeni Zhanna. Oi Zhanna :P
meillä oli tänään talviulkoilupäivä ihanan aurinkoisessa,lumisessa metsässä -8* myös nuotiosavulla makkaranlämmitystä ja 30 hiihtäjää kovapohjaisilla laduilla. sain happimyrkytyksen.-mmeli
-mmeli: kuulostaa vaaralliselta. Et selvästikään pelkää seikkailua.
Lähetä kommentti