Luistelemassa

Viikonloppu meni rauhaisasti. Kämppis oli poissa ja minulla oli koko huone itselläni. Perjantaina lähinnä nukuin, lauantaina nukuin ja söin, ja sitten käytiin luistelemassa Gorkin puistossa tovereiden kanssa. 

A (vas.) jaksoi opastaa taiwanilaisia tyttöjä luistelussa. Toinen tyttö vasemmalta oli toista kertaa jäällä, ja muut kaksi, toinen taiwanilainen ja P (Espanja) ensimmäistä kertaa ikinä. 

Sain osakseni hämmästyksen henkäyksiä, kun kerroin, etten oikeastaan muista, koska olen oppinut luistelemaan, ja että meillä sitä harjoitellaan koulussa. Ehkä luistelin ensimmäisen kerran joskus eskari-ikäisenä? Sitä en ainakaan muistanut, millaista luistelemaan opettelu on. Tyttö pelkäsi koko ajan kaatuvansa, joten oli ihan jäykkänä. Tunti ja kärsivällinen opettaja A kuitenkin riittivät siihen, että hän pääsi itse eteenpäin jäällä. P oli aika paljon uskaliaampi, ja mahdottoman innostunut. Intoa oli hauska katsella.

Jäämuseo paviljongissa 11! Sokolnikin puisto.

Maanantaina käppäilin toisessa puistossa Sokolnikissa. Lähistöllä on toinen käännöstieteen laitoksen toimipiste, vai miten sen fiksusti sanoisi. Hatarat ohjeet olivat tarpeeksi paikan löytämiseen. Lopullinen tunnistaminen johtui siitä, että rakennuksen edessä oli joukoittain parikymppisiä ihmisiä tupakalla. Selkeästi yliopisto.

"Attrapark"

Keväämmällä voidaan sitten tulla tänne Sokolnikin puistoon, on maailmanpyörää ja kaikenlaisia pelikojuja. Ruokakojuja oli nyt auki kourallinen, kesällä varmasti moninkertaisesti. Söin munkkeja. Olivat vähän raakoja sisältä, mutta kukkaro ei kärsinyt: kolme munkkia eli n. 100 grammaa kustansi 25 ruplaa, vajaat 50 senttiä.

No niin, huokaustauko pidetty. Käännöksen kimppuun, tällä kertaa venäjä-suomi. Edelleen uutisjuttu, jossa kerrotaan, kuinka Sveitsi on muuttanut Japanin tapahtumien johdosta suunnitelmiaan ydinvoimaloiden suhteen.