Pitkiä pellavia! С праздником, все женщины!

Kokeilin kynsiäni videon tekemisessä. Tuosta ylhäältä kun painatte playta, niin näette, miten Moskovassa juhlittiin sunnuntai-iltana laskiaista. Tietenkään en älynnyt ottaa videokuvaa Radoves'-ryhmän esityksen ensimmäisestä kappaleesta. Se oli suoraäänistä, kiertelemätöntä kansanlaulantaa, joka onnistui soittelemaan jotain kieliä minunkin sisälläni. Tyypillistä, että se mielestäni paras osa jäi pelkän kuvailun varaan. Lopun kappaleessa Edita Pjeha laulaa valkoisesta illasta. Kuvat ovat minun ottamiani, ja niissä esiintyvät erilaiset laskiais- eli maslenitsanuket. Чучело (čučelo), olkinukke, tai kostroma, on tämän nuken nimi.

Tässä vaiheessa ihmettelen, miten meitä täällä maailmassa johdatetaan. Olin nimittäin viikonloppuna ystävien kanssa pienellä kiertomatkalla, jonka viimeinen etappi ennen Moskovaan paluuta oli nimenomaan Kostroman kaupunki. Wikipedia tietää kertoa, että kaupunki kuten myös samanniminen joki on nuken tavoin todennäköisesti nimetty kokkoa tarkoittavan sanan kost'or (костёр) mukaan.

No, ilman sen kummempia aasinsiltoja matkaselostukseen. Lähdimme perjantaina klo 11.40 liikkeelle, ja olimme junassa kello 14. Junaan pääsyä edelsi puolisentoista tuntia harhailua ja epätietoisuutta, koska netistä ei ollut löytynyt kunnon aikataulutietoja, saati lipunhintoja, ja asemalla palloilu alkoi ottaa päähän. Pääsimme kuitenkin junaan ja minä pupelsin eväitäni ettei nälänhätä uhkaisi matkatunnelmaa. Seuraavassa kuvakertomus matkastamme.

Junamatka Moskovasta Rostov Velikiin kesti kolmisen tuntia

Aina ajoissa!

Rostov Veliki

Rostov Velikin korallinväristä Kremliä

Vuonna 1977 rakennettu hotelli Volga on sisustettu ainoastaan kertaalleen, ja maulla

Turkompleks Volga

Tuolla me oltiin! Kostroman linja-autoasema

Piilotin matkakuvauksen katkon taakse: paina alta sinistä sanaa.

Agendanamme oli tutkiskella erinäisiä Kultaisen kehän kaupunkeja (Золотое кольцо). Ne eivät ole kehän muodossa. Ne sijaitsevat n. 150-300 kilometrin päässä Moskovasta pohjoiskoilliseen. Kaupunkeja on arviolta 12, ja niitä yhdistää pitkä historia. Uskoisin, että kaikissa on ollut asutusta osapuilleen tuhannen vuoden ajan. Aluetta asuttivat ensin suomensukuiset kansat kuten merjat, tai tšuudit, kuten venäläinen nimi kuuluu. Nykyisestä Itä-Euroopasta kansainvaellusten alta paetessaan slaavit liittyivät joukkoon. Opaskirjamme mainitsi, että isovenäläisten ulkonäkö on velkaa näille tšuudeille mm. vaalean ihon- ja hiustenvärinsä puolesta. En ole aikaisemmin törmännyt tällaisiin huomioihin, mutta enpä ole asiaa tutkaillutkaan.

Matkamme kulki ensin Rostov Velikiin. Siellä kiertelimme kremliä ja kirkkoja, katselimme Nero-järveä ja ihastelimme espanjalaisen loppumatonta intoa lumesta. Jakelin tietoa jäästä, ja loistimme toisen suomalaisen kanssa kertomalla jääteistä. Se oli hämmästyttävää.

Rostoveita on muuten Venäjällä muitakin, toinen on Rostov-na-Donu, ja vielä on kolmaskin jossain.

Rostovista poistuimme bussilla. Siihen pääseminen taas vaati hieman epätietoilua, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kummallinen punanenäinen, reppuselkäinen mies otti asiakseen avustaa meitä, kyseli reittejä ja ohjasti meitä. Bussi vei meidät reilussa tunnissa Jaroslavliin. Sieltä meidät kalasti autoonsa joku paikallinen taksisankari. Lipevä pikkumies otti rahat ja rauhallinen, Taškentistä lähtöisin oleva kuljettaja ajoi meidät vähän bussia nopeammin, puolessatoista tunnissa, Kostromaan.

Sveitsiläinen A vaati keskipaikalle turvavyön. Se oli hyvä olla olemassa. Me emme ohitelleet paljon, mutta meitä kyllä ohiteltiin mielenkiintoisissa olosuhteissa. Kuskimme osoitti jotenkin hyvin osuvaa kohtalouskoa: hän ei paljon turvavöistä huolehdi, sitten sitä menee kun on menemisen aika. Puolensa tietysti, kun tietää, miten yleisiä auto-onnettomuudet Venäjällä ovat.

Kostroma muistutti edustusrakennuksiltaan Pietaria, uusklassisuutta ja hempeitä värejä. Katariina Suuri on rakennuttanut pohjakaavan uudelleen samaan tapaan kuin Tverissäkin, keskusaukiolta lähtee säteittäin katuja. Tämä aukio on mukavasti kansankielellä Paistinpannu.

Kostroma miellytti minua enemmän kuin Rostov. Kaksi tovereista jatkoi vielä Vladimiria ja Suzdalia katsomaan. Tämä oli ollut alunperin suunnitelmamme, mutta kun junat kulkivat miten kulkivat, emmekä olleet suunnitelleet tämän paremmin, kuljimme vähän takaperin reittimme. Minä ja kämppis K palasimme Moskovaan sunnuntaina, kun reissaaminen alkoi riittää. Kivaa kyllä oli, ja hyvää ruokaa tuli syötyä.

Kostroman Volga-hotellista täytyy sanoa, että vaikka huoneiden sisustus aiheutti riemastuneen aikamatkafiilingin, muutoin hotelli ylitti odotukseni. Respan virkailija oli erittäin ystävällinen, aamiainen oli runsas ja aamiaissali, eli hotellin ravintola, oli hyvin moderni sisustukseltaan. Siellä söi ilokseen, tosin vähän liian sliipattu se oli jatkuvaan käymiseen. Näköalat olivat aika kivat, kun aamupalapöydästä pystyi tähystelemään jälleen yhtä sipulikirkkoa ja Volgan yli kulkevaa varmaan kilometrin mittaista siltaa.

Volga!

GUM

Takaisin Moskovassa. Kävimme sunnuntaina katsomassa laskiaistapahtumaa Punaisen torin kupeessa, sieltä tuo alun video. Siellä oli kansanmusiikkiryhmien kilpailu, ja aiemmin illalla oli kai ollut erilaisia tähtiä esiintymässä. Menimme paikalle, koska laskiaisena on tapana polttaa maslenitsa-nukke, mutta kuten K epäili, oikeaa tulta ei ruvettu Kremlin muurin juuressa sytyttämään. Sen sijaan nelimetrisen nuken helmaan heijastettiin jollain hienolla tekniikalla liekkien kuvia. Mutta ilotulitus oli hieno! Ja kesti kauan.

Ehdin hädin tuskin julkaista tämän postauksen oikean vuorokauden puolella, mutta pääsenpä vielä juuri ja juuri täkäläisen kellon mukaan toivottamaan hyvää naistenpäivää kaikille upeille naisille!