torstai 24. maaliskuuta 2011

Presidentti ja vaimonsa [sic] tai red alert - kielioppia!

Tänään olen energinen. Aamun lievän lumentuprutuksen jälkeen paistaa jopa aurinko! Se jos mikä antaa virtaa. Eilen tunnin aikana tuli seitsemän kertaa lunta, paistoi kaksi kertaa aurinko ja rähmi kertaalleen räntää. Seikkailullinen sää oli.

Tähän päivään saan poweria myös siitä, että takana on hurjasti inspiroivia luentoja. Oli esimerkiksi käännöstunti, jolla yritin saada selitettyä, millaisissa tilanteissa sanotaan "ministeri ja hänen vaimonsa" ja missä voi käyttää vain "ministeri ja vaimonsa". Yritin saada rakennetuksi lauseen, jossa Bushia menee tapaamaan ministeri ja hänen vaimonsa, ja lopputuloksena kuulijalla herää epäilyksiä siitä, kenen vaimo itse asiassa on kyseessä, mutta en tunnilla onnistunut. Joka tapauksessa toimimaton ja kerta kaikkiaan hirveä on se tapa, jota lukiessa selkäpiitä karmii kuin vetäisi omia, repaleisia kynsiään pitkin liitutaulua: "ministeri ja vaimonsa vierailivat Valkoisessa talossa". Au au.

Pahoittelen kaapissa piilottelevan ammattiylpeyteni puolesta, mutta nyt en kyennyt kaivamaan kielioppikirjoja esiin (vaikka Iso suomen kielioppikin on jo pitemmän aikaa sijainnut kirjahyllyn lisäksi myös netissä, jei!), vaan muistelen historiallisten luentojen hämärästä, että persoonapronomitonta versiota voisi käyttää silloin, kun viitataan johonkin muuhun kuin lauseen subjektiin.

Eli tähän tapaan: "Bush kutsui ministerin ja hänen vaimonsa Valkoiseen taloon." Puhutaan ministerin vaimosta.

Sitten taas: "Bush kutsui ministerin ja vaimonsa Valkoiseen taloon." Sisälukutaito kertoo, että Bushilla on kovin virallinen komento vaimonsa suhteen tässä.

Karkeasti ottaen tämä jälkimmäinen ehkä vastaisi venäjän "Буш звал министра и свою жену"? Miksen voinut älytä näitä esimerkkejä siellä tunnilla?! Oon siellä joka toisen kysymyksen kohdalla kuin kala kuivalla maalla. Ei mulla ole niin hyvää osaamista suomen kieliopista, vastaan fiilispohjaisen kielitajuni perusteella ja hämmennyn tarkoista kysymyksistä. Kuten vaikka onko sanoilla mukaan ja mukaisesti jotain eroa, kun puhutaan sopimuksesta, jonka mukaan/mukaisesti jotain tehdään. Ei minusta. Ainakaan tässä tapauksessa.

No nyt täytyy tunnustaa, että vilkaisin kuitenkin sitä kielioppia. Uteliaisuus tappoi kissan. Yllätyin kyllä siitä, mitä löysin.

Luennolla yksi Suomessa ollut venäläinen opiskelija nimittäin kertoi, että joku Joensuun opettaja oli kehottanut ilmeisesti kirjakielessä käyttämään ilmaisua "minun perhe", koska jos tähän lisää possessiivisuffiksin (perheeni), se tarkoittaa perheen omistamista, mikä ei ole totta. Tamperelainen opettaja oli kohotellut tälle ehdotukselle kulmiaan, ja minä perässä. Mutta mitä Viskin (sen kieliopin) sivuilla näenkään:
Toiseksi possessiivisuffiksi voi puuttua lähinnä monikon 1., harvemmin 2. persoonan pronominin sisältävistä vakiintuneista ilmauksista, joiden substantiivi ilmaisee mm. perheenjäsentä, yhteisöä tai asuinpaikkaa: meidän äitimeidän perheteidän kunta (c).
Jassoo. Ehkä minusta ei ole auktoriteettina kilpailemaan tämän kanssa. Tosin noista opiskelijan esittämistä omistamisperusteluista en niinkään perusta, ovat ehkä saaneet damagea matkan varrella.

Jätän kielioppipohdinnat tältä illalta tähän. Riennän neloskerroksen keittiöön, missä minua ja A:ta kielletään osallistumasta ruoanlaittoon. P tekee paellaa, johon tarvitaan kilo perunoita, ja K laittaa salaattia. Sitten syödään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ilmoja on pidellyt- kuvaannollisesti- työmaallani. ehkä meitsi tarttis pitkää lomaa...
kiva kun sulla tuntuu virtaa riittävän, tuumii -mmeli

Senja kirjoitti...

Kukas siellä nyt sit myrskyää >:( Pistä spostia tai jutellaan illalla!