Ylihuomenna on lähtö kotilomalle. Eilen oli koe Venäjän yhteiskuntatiedosta ja kirjallisuudesta. Edellisen arvosanaa en vielä tiedä, mutta jälkimmäisestä tuli nelonen sekä kokeesta että kurssista. Olin hurjan iloinen siihen asti kun muutama kaveri kertoi saaneensa vitosen :P No, näin se elämä heittelee. Paljon parempi tämä on kuin kolmonen.
Tänään oli kääntämiskoe, ja vähän epäilyttää, mitä siitä tulee, vaikka teksti oli aika helppo. Olin kuitenkin edellisessäkin tehtävässä, jota ajattelin aika helpoksi, tehnyt sellaisia mokia että huh... Jos saan kokeesta nelosen, voin saada kurssistakin nelosen, mutta jos tulee kolmonen tai alempi, saan kolmosen. Luulisin. Argh.
Huomenna on edessä suullisen kielitaidon koe, ja vielä yhdeltä syntaksin koe. Syntaksissa saa ottaa teoriakirjan mukaan kokeeseen, mutta siitä ei välttämättä ole paljon apua. Toisen ryhmän opiskelijoiden mielestä kirja ei ollut juuri helpottanut.
Kokeista kääntäminen, yhteiskuntatieto ja syntaksi ovat kirjallisia, kirjallisuus kirjallis-suullinen ja suullinen kielitaito tietysti suullinen. Kysymykset kaikkiin saatiin etukäteen (paitsi syntaksi ja käännös), mutta se ei hirveästi helpottanut, koska kaikkiin kysymyksiin olisi voinut vastata sivukaupalla. Koetilanteessa sitten jokainen arpoo itselleen kysymyksen. Minulle tuli molemmissa eilisissä onneksi sellaiset kysymykset, että vastaaminen oli melkein hauskaa.
Kirjallisuustentissä teimme ensin muistiinpanoja paperille parikymmentä minuuttia, ja sitten opettaja haki meidät yksi kerrallaan toiseen huoneeseen, missä selitimme sitten parhaamme mukaan vastausta kysymykseen, aikaa noin kymmenen minuuttia. Itse en ehtinyt puhua kaikkea suunnittelemaani, kun opettaja rupesi kyselemään. Meidät sääntöihin tottuneet suomalaiset yllätti se, että opettaja kyseli muutakin kuin arvotussa "biletissä" luki. Synnyin- ja kuolinvuosia kannatti osata, ja keskeisiä kuvauksia esim. Pushkinin ja Gogolin pienestä ihmisestä.
Mukavampihan tällainen koetapa on opettajalle, kun ei tarvitse korjata tekstejä vaan voi vaan antaa arvosanan saman tien.
Juna kotiin lähtee torstain ja perjantain välisenä yönä kello 00.53. Viimeksi meillä meni alle sekunti per henkilö junaan nousemiseen, saa nähdä miten nyt, kun on vähemmän riuskoja poikia nostelemassa tyttöjen täysiä laukkuja. Ärsyttää olla näin perinteinen, mutta ei me tytöt keskenämme oltais ehditty punkea toistemme laukkuja junaan niin vikkelästi kuin mitä ne silloin viimeksi nousivat. Ja juna pysähtyy Tverissä edelleen sen kolme minuuttia, mikä ei hirveästi herätä luottamusta.
Aamupäivällä paistoi aurinko niin että tuli hiki t-paita ja takki päällä. Volga oli tänään ruskea.
Ai niin, siitä en ole tainnut täällä mainita, että venäläisten kaupunkien säästötoimenpiteisiin kuuluu lämpimän veden katkaiseminen pariksi viikoksi touko-kesäkuussa. Asuntolalta lämmin vesi katkesi toukokuun alussa, ja varaajat tai boilerit (pömpelit kuitenkin) laitettiin päälle. Perheissä asuvien tilanteet vaihtelevat taloyhtiön mukaan: yhdellä lämmin vesi on katkaistu ja olisi boileri, mutta se ei kai toimi kovin hyvin. Minulta lämmintä vettä ei ole vielä katkaistu, joten oletan että tämän viikon loppuun riittää vielä lämmintä. Kolmannella ei tule lämmintä vettä, ja länsimaisesti remontoidusta asunnosta huolimatta perheellä ei ole boileria, joten tyttö käy minun luonani suihkussa.
2 kommenttia:
Tsemppiä! Uskon, että kokeet menee varmasti hyvin. Ja kyllä te varmasti junaankin kerkiätte jotenkuten, etsikää vaikka niitä sotilaspoikia auttamaan. Te ette saa lämmintä vettä, minä en edes halua lämmintä vettä. Otin ensimmäisen lämpimän suihkun tänä aamuna yli viikon olemisen jälkeen.
Mielestäni se lämmin veden katsaiseminen ei johdu säästötoimenpiteistä, vaan huoltotöistä. En tosin tiedä miksi joka vuosi kesällä niitä putkeja pitää huoltaa. Virossa joissakin kaupungeissa sama juttu.
PS. Luin suurella mielenkiinnolla sun blogia
Lähetä kommentti