Tänään oli sertifikaattienjako. Se oli vähän kuin ala-asteen kevätjuhlassa, kun jokaiselle taputettiin. Saimme sertifikaatin lisäksi Tverin kuvilla koristellun vihkon ja kalenterilapun. Ihanaa.
Pienimuotoisesta juhlasta päästyämme suuntasimme paistattelemaan päivää T'maka-joen kylkeen kasvaneille lammikoille. Istuskelimme rappusilla ja söimme kanaa ja jonkinlaisella jauhelihalla täytettyjä blinejä. Emokulkukoira, joka pyöriskelee aina samoilla kulmilla, tuli katsomaan kaverin herkkuja. Se kyllä söi vasta kun oli todennut meidät vaarattomiksi. Hetken päästä se toi pentunsa ulos, kokonaista kuusi erinäköistä koiranpentua! Minäkin, vannoutunut kissaihminen, olin ihan myyty. Ei sellaisia karvapalloja voi vastustaa. Tuon yhden punertavanruskean, jolla on harmaa naama, olisin vienyt heti kotiin kanssani.
Pennut kieriskelivät mäessä toistensa yli, rapsuttivat kirppuja ja olivat ihan hupsuja. Emo haukkui kaikkia ohikulkevia miehiä.
Tänään on kotiinlähtö. Saan muuttaa tänne jäävät tavarani tänään johonkin huoneeseen jos vain tuleva kämppikseni kävisi juttelemassa muuttamisestaan kansainvälisten asioitten toimistolla.
Huomenaamulla tulee olemaan haikeata jättää hyvästit Suomeen jääville kavereille. Näiden kanssa on ystävystynyt ihan eri tavalla kuin Tampereella tuli tutustuttua.
Tulen tänne takaisin yksinäni (vielä ei ole junalippua, mutta senhän ehtii...) Maanantaina taas opiskelemaan uusin voimin. Hmh.
1 kommentti:
Jaksamista opiskeluihin! Äkkiäkös kuukausi menee, vaikka itse kituuttelen hitaasti päivissä, kaipailen vähän kotiin. Sen siitä saa, kun on rakastavan perheen ja ystävien ympäröimänä, paitsi ettei ne oo omia :)
Onko sun Venäjän osoite vielä se sama? Laita se mulle vaikka sähköpostilla.
Koiranpennut on myyviä ja ihania. Tuollaisesta kulkukoirasta varmaan saakin vielä ihan ihmismäisen koiran, toisin kuin jonkun pahoinpitelemästä. Teddyn kanssa kävi näin: suloinen kuva myi, ja siitä muodostui läheisriippuvainen riippakivi. Hostäiti vetoaa vielä siihen, että se on vielä vauva, mutta kun ikää alkaa olla enemmän kuin 2,5 vuotta niin se alkaa olla koiran vuosissa aika paljon :) eli mun ehdotus oli, että olisit vaan napannut sen pennun laukkuusi ja juossut junaan ;)
Lähetä kommentti