Siisteydestä

Päädyin äskettäin pienelle ekskursiolle vuodesohvan syvyyksiin. Kännykkäni nimittäin tipahti istuimen ja käsinojan välisestä raosta, josta käteni ei tietenkään mahtunut perässä. Hiiteen nämä uudet, ohuenohuet luurit :D Onneksi kudinpuikko on ystävä hädässä, ja puhelin on taas tallessa. Hieman tuli tutkailtua sohvanalusen pölypitoisuuksia, mutta käsidesillä varustettua eivät pöpöt pelota. Muutenkaan en ole pahemmin väistellyt vesijohtovesiä tai muita epämääräisyyksiä, joten vastustuskyky on varmaan pilvissä.



Vakavasti puhuen ja edelliseen huterasti liittyen, tänään kuraattorimme Zhanna mainitsi keskustelutunnilla, että erääseen kävelykadun pikaruokalaan ei ehkä kannata harhautua kovin usein. Sieltä on kuulemma muutamakin aiempi vaihto-opiskelija tuonut mukanaan ihan oikean ruokamyrkytyksen. Sääli sikäli, että paikan hedelmäsalaatti oli ihanaa: ei sokeria vaan ihan salaatin hedelmien liemi mausteena.

Meidän ruokamme kyseisessä paikassa ovat olleet ihan hyviä, mitä nyt annoksia on jonkun kerran saanut odotella melkein puoli tuntia. "Ootsen dolga zdaali!" oli raivokas, suomiaksenttinen välitön palaute. (Siis lähinnä: "Venattiin muuten tosi kauan, ei tulla hetkeen uusiks") Tiedä sitten, minkä verran väki otti onkeensa. Luultavasti ei yhtään, koska kukaan täällä ei tee tippaakaan ylimääräistä eikä ainakaan luovu asemaansa kuuluvan vallan rippeistäkään.

Olen ollut ihan tyytyväinen täällä syömääni ruokaan. Se tosin saattaa johtua siitä, etten joudu itse valmistamaan melkein mitään (babuskan ruokahuolto toimii esimerkillisesti) ja siitä, että syön vaikka pieniä kiviä, jos niitä ei ole maustettu mitenkään erityisen intohimoisesti.

Tänään opin ruokalassa sen, että kaikkiin eivät rasvassa uitetut tuntemattomuuden uppoa yhtä hyvin. Eräs ruoastaan tarkka ystävä sai nipin napin syötyä leivitetyt kaalipihvit ja keitetyistä vihanneksista kasatun majoneesisalaatin. Lihapiirakka oli yllätyksetön mutta ei silti aivan maistunut. Ilmeisesti asiaan vaikuttivat myös ruokailuvälineet: tarjotin on epämääräisen rasvatahmea, sinänsä sympaattisen eripariset kukkalautaset eivät ole ihan ehjiä, ja aseet ovat kevyenpehmeää alumiinia, joka sekin tuntuu hiukan likaiselta. Alumiinivälineillä ruokaileville tiedoksi: teemukissa jo muutamankin minuutin uinut lusikka on polttavan kuuma. Noin kuriositeettina mainitsen vielä, että tämänpäiväinen teelusikkani oli kiharalla.

Venäjälle matkustavia ohjeistetaan ruokamyrkytyksen ja muiden bakteerishokkien varalta keittämään ruokapöytään päätyvä hanavesi. Veden tulisi kiehua noin kymmenen minuutin ajan. Asuntolan toverien todella kannattaa keittää vettään, sillä vain muutaman minuutin kiehunut vesi maistui hieman... omintakeiselta. Syy kylläkin voi olla juomassani teessä ja mahdollisesti ylenmääräisessä haudutusajassa, joten mikään ei ole vielä hakattu kiveen.

Babuska keittää toki myös vetensä, ja täällä on vedensuodatinkin purputtamassa tiskipöydällä. Jotakuta nirsompaa saattaisi ilahduttaa, että suodatin vaikka kerran vuodessa kuurattaisiin, mutta itse hörpin vettä kuin vettä ihan tyytyväisenä kunhan se tosiaan on kertaalleen keitettyä. Korjaan: hörpin teetä kuin teetä. Janojuomat ja ylellisyydet eli kylmänä juotavan veden sekä satunnaiset, asuntolassa tovereiden jääkaapissa viihtyvät mehut ostan itse kaupasta.