Ihan sairasta

Nyt on testattu venäläiset flunssankarkotusmetodit. Joko sain pöpön asuntolasta, jossa kymmenisen ihmistä on ollut sairaana viime viikkoina, tai babuskan luota, missä Anja köhi viime maanantaista lähtien. Tai sitten olin liian vähillä vaatteilla liikkeellä viime keskiviikkona. Kuitenkin torstaiaamuna heräsin kuumeisena, mutta reilusta 37 asteesta huolimatta lähdin luennoille. Annoin itselleni luvan kulkea ratikalla, ja se nopeuttikin matkaa huomattavasti, eikä aamuruuhkista ollut tietoakaan.

Yliopistolta palattuani kuume oli noussut (ei mikään yllätys). Anjan äiti Irina oli asunnolla myös, ja minua ruvettiin hoivaamaan. Join ennen peiton alle sukeltamista Finrexinin tyyppisen kuumetta alentavan juoman nimeltä Teraflju, ja hyvin äkkiä hikoilin kuin pieni sika. Kuumeen lisäksi yskin inhottavia limaklönttejä (kaikki varmasti haluavat kuulla jokaisen likaisen yksityiskohdankin :D), ja rupesin niistämäänkin.

No, niistä hoitokeinoista. Aikavälillä torstai-lauantai nielin ainakin aspiriinia, Strepsilsejä, C-vitamiinipillereitä, männyltä haisevaa yskää helpottavaa keitosta, tavallista yskänlääkettä ja kuumaa maitoa, johon oli sekoitettu ruokasoodaa ja rasvaa. Kurlasin punertavanruskealla litkulla. Lisäksi tietysti käärin itseni villaan, mutta ekstrapointtina ennen villasukkia hieroin jalkapohjiani lämmitetyllä viinalla, ja sidoin myös rinnalleni sillä viinalla valellun kääreen.

Kuume on nyt sunnuntaihin mennessä laskenut niin, että uskalsin lähteä tänne asuntolalle tekemään ryhmätyötä Gogolin novellista Mielipuolen päiväkirja. Se oli kyllä kohtalaisen mielipuolista hommaa, täytyy tunnustaa. Välillä novellia lukiessa tuli mieleen, että kuinkahan sekopäinen kirjoittajan on täytynyt olla, että on keksinyt niin omituisia asioita. Mielipuoli on ilmeisesti ainoa Gogolin teksti, jossa hän käyttää ensimmäisen persoonan kertojaa, joten ehkä hänen ei ole tarvinnut hakea inspiraatiota kovin kaukaa :D