Joutsenlampi!

Arvasin etukäteen, että tulen intoilemaan Joutsenlammesta koko kotimatkan, ja niin olisikin käynyt, ellei matka olisi venynyt yli kolmeen tuntiin. Moskovasta tullessa ajoimme nimittäin kymmenisen kilometriä vajaassa tunnissa pienoisten probkien eli tietysti ruuhkien takia. No, keuhkosin silti musiikista ja upeasta leijuvasta tunnelmastani ihan mukavasti omalla mittakaavallani.

Pysähdyimme sekä matkalla Moskovaan että sieltä takaisin syömässä - missäs muuallakaan kuin tutussa ja turvallisessa Mäkkärissä. Oli toisaalta ihan kiva saada ruokaa, josta tietää, mitä saa, vaikka tiskikäyttäytyminen onkin hiukan erilaista kuin kotona. Ei paljon. Jonoja vaan ei ole, on yksi rykelmä, josta parhaiten liikkumaan pääsevä ponnistaa vapaaksi ilmoittautuvalle kassalle.

Joutsenlampi on ensimmäinen ja ainoa baletti, jonka olen nähnyt, ja edelliselläkin kerralla olin Venäjällä. En tosin Pietarin esityksestä muista ollenkaan, että joukkueeseen olisi kuulunut myös narri, mutta täällä sellainen oli. Narri oli lempparini, koska se oli selkeästi ainoa humoristinen hahmo, ja lisäksi hyppi aivan mielettömiä loikkia ja piruetteja. Upeaa.

Kremlin palatsin teatterin balettitanssijat kyllä todellakin saavuttivat sen, mitä joskus olen lukenut baletin tavoitteeksi asetetun: tanssijoiden tulee näyttää siltä, että heidän jalkansa eivät ollenkaan osuisi maahan.

Oli hassua bongata kesken baletin, että ai tämä musiikki onkin espanjalainen tanssi tai slaavilainen tanssi (en tiedä ovatko oikeita nimiä, mutta näin tulkitsin) Joutsenlammesta.

Sunnuntaina olikin aamuherätys hieman karu: aurinko sai silmäni ensin auki, ja yhdeksän jälkeen olinkin valmis ponkaisemaan pystyyn ovisummerin hälyttämänä. Mökillä viikonloppua jälleen viettäneet babuskan lapset toivat deduskan (eli papan) kaupunkiin sairaalaa varten. Mies oli ilmeisesti saanut sydänkohtauksen tai ainakin kärsi hyvin kivuliaan kuuloisesta yskästä. Tämän viikon olen käytännössä yksin, sillä Irina tulee Moskovasta töistä illalla kymmenen aikaan ja lähtee aamulla ehkä neljän jälkeen. Jossain välissä hän ehtii nukkua ja laittaa minulle ruokaa. Veikkaan, että keitän paljon pelmenejä ja syön keittoja. Mutta mikäs siinä, kunhan vain saisin selville, mistä talon smetana tulee. Sitä ei näy jääkaapissa eikä parvekkeella.

Tänä aamuna tosin oli taas sirnikkejä (сырники) eli jonkinlaisia paistettuja rahkakakkaroita, joten tämä tyttö oli erittäin tyytyväinen vaikka yö menikin esseetä kirjoittaessa valvomiseksi. Mmm niin hyviä!

Sunnuntaina päivällä hyppäsin kaverini isäntien kyytiin, ja pääsimme ulos kaupungista. Kävelimme metsässä! Oli ihanaa, että ympärillä oli lunta ja puita ja suhteellisen hiljaista. Siellä syrjäisessä kylässä (ehkä 20 min Tverin laidalta, eli ei ihan hirveän syrjässä) oli moskovalaisten mökkien ja muutaman paikallisasukkaan talon lisäksi nunnaluostari ja parin kilometrin päässä restauroinnin alla oleva pieni kirkko. Kirkkoon pääsi sisälle, ja täytyy sanoa, että ortodoksikirkko on kyllä läpikotaiselle luterilaiselle aika mystinen. Mutta kaunis. Tveriin palattuamme kävimme toisen nunnaluostarin kirkossa, jossa oli pyhäinjäännöksiäkin. Kummallista.