Jubilei

(Tretjakovin galleria, sisäänkäynti vasemmalta pikkuovesta)

Toissapäivänä aamupalalla babuska ilmoitti, että nyt on tytöllä juhlapäivä. Olin ollut täällä tasan kuukauden. Eilen kävellessäni kaverin kanssa yliopistolle tuli tosin vähän sellainen olo, että ei täällä enää niin paljon nähtävää muka olekaan :P Tuntuu, että kuukaudessa on ehtinyt olla tarpeeksi innostunut. No, eiköhän mieli tästä muutu kun lähden läksyurakkani ääreen. Jotenkin luennot aina jaksavat kuitenkin kiinnostaa, ja läksyjäkin on kivempi tehdä kuin kotona. Jokin minussa on selvästi vialla :D

Huomiselle on vihdoin taas aikataulutettu syntaksitunti, joka on ehkä aika kirpeä, koska syntaksista on ollut opettajan väittelyn takia taukoa ehkä pari viikkoa. Alun alkujaankaan se ei sujunut kovin hyvin... Meillä on ollut syntaksin sijaan käännöstunteja, mikä on kyllä tosi hyödyllistä, mutta olisin kyllä mieluummin ottanut syntaksitunteja joltain toiselta opettajalta. Ilmeisesti "menetettyjä" syntaksitunteja ei kuitenkaan korvata mitenkään. Ainakaan tähän mennessä ei ole kuulunut mitään sen suuntaisia uutisia.

Lauantaina on suunta taas Moskovaan: menemme katsomaan Joutsenlammen. En kyllä muista, onko kyseessä Bolshoi-teatteri. Se oli julkisivuremontissa silloin kun tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten Moskovassa pyörähdimme. Nyt on toivottavasti sää hiukan parempi kuin silloin: koko ajan tuuli ihan mielettömän kylmästi ja loppuillasta alkoi sataa lunta. Punaisella torilla emme siis viipyneet kuin sen verran, että kävelimme aukion halki ja otimme kuvia. Sen jälkeen pakenimme Mäkkärin suojiin lounaalle.

Torin jälkeen suunnistimme Tretjakovin galleriaan, ja onnekseni muut kolme kääntäjäreissaajaa viihtyivät siellä varsin hyvin. Olin silti viimeinen joka tuli ulos. Muut lähtivät jo kahville kun minä vielä tuijottelin grafiikan osastoa ja suhasin läpi ikonit.

Kotimatka Moskovasta olikin sikäli mielenkiintoinen, että kovaääninen suomea puhuva tyttöporukka tietenkin houkutteli erinäisiä juoppoja taajamajunassa. Juna sinänsä oli jo kokemus, sillä pissanhajuun totuttuamme tölläsimme muutamaakin muusikkoa ja milloin essujen, milloin karttakirjojen kauppaajaa. Ehdimme vasta klo 21 lähtevään junaan, joten kun puolenyön aikaan pääsimme Tveriin, kanssamme oli tehnyt tuttavuutta niin räkäkännissä oleva teinipoika kuin hyvin kohtelias keski-ikäinen, maltillisesti ottanut mieskin. Kummallekaan emme silti antaneet puhelinnumeroitamme.

Pitkä radiohiljaisuuteni on johtunut lähinnä siitä, että iltaisin on ollut muuta tekemistä kuin roikkua asuntolalla kirjoittamassa blogijuttuja. Huomasin, etten päiväkirjaankaan kirjoita silloin kun menee hyvin, joten tekstejä kaipaavien kannattaa ottaa niiden vähyys hyvänä merkkinä. Tiettyyn rajaan saakka toki, mutta kuitenkin.