perjantai 1. lokakuuta 2010

Menestyksiä!

Tänään: tein tsekin tasokokeen, hankin kirjastokortin kaupunginkirjastoon ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä sain netin huoneeseeni. Success. Tosin myös käytin tunnin matkaan, joka tehokkaimmalla tavalla olisi vienyt ehkä puoli tuntia, mutta mitäpä siitä.

Koetan kovasti selviytyä hamsteriudestani. Olen nimittäin käynyt ruokakaupassa itselleni täysin epätyypillisellä rytmillä. Kämppiksellä on tapana käydä joka päivä kaupassa, ja minä taas kävisin parin kolmen päivän välein. Nyt on shopattu sen verran ahkerasti, että jääkaapissa on rahkaa purkki poikineen ja rehuja hylly täynnä. Eipä ehdi tulla nälkä kun vaan muistan ottaa evästä veskaani.

Opiskeluistani en edelleenkään tiedä enempää kuin pari kuukautta sitten. Tänään pitänee jälleen kerran yrmistäytyä ja paneutua kurssisisältöihin, jopa ehkä ilmoittautua johonkin. Aikaisemmin ilmoittautuminen on ollut hyvin vaikeata, koska se tapahtuu netissä, ja sain yhteyden vain asuntolan vetoisassa, meluisassa aulassa tai keskustan netillisessä KFC:ssä (pikaruokala).

Aasit ja sillat käyttöön: aulasta muistui mieleeni, että sain eilen pyykkipäivän johdosta vaeltaa sen laajan alan lävitse turhan usein. Sain pyykkituvan avaimen vasta toisella käynnillä, koska en ensin tajunnut ottaa asukaskorttia (mikä lie propuska/osoitekortti) mukaan. Sitten roudasin pyykkini kakkoskorpukseen. Itse asun nelostalossa, ja 10-kerroksisia taloja tässä asuntolakompleksissa on 8 tai 10. Onneksi kakkostalon pesukone oli "veri fajn", kuten respatäti sanoi. Pesuaineluukku tosin avataan narulla kun etupaneelia ei enää ole, mutta vaatteista tuli puhtaita. Fajn práčka, hyvä kone.

Pari muuta aulan läpi juoksua tuli vielä illan mittaan, kun vein ja hain pyykkejäni, mutta piristin askeliani käyttämällä välillä ulkoreittiä.

Pyykkien kuivatusta varten viritin narun ikkunankahvojen väliin. Kämppis onneksi ehdotti, että ehkä alkkarit vois kuitenkin kuivata vaikka patterilla :D Tässäkin kohtaa oli onnenpotku, että huoneessamme oli valmiiksi poikkipuullisia henkareita. Niitä sai ripustettua kylppärin nelisuuntaiseen jännäkoukkuun.

Täällä muuten vessanpönttöä ei ole eristetty omaan koppiinsa.

Päivällä Na Příkopě -kävelykadulla istuksiessani näin saman sateenvarjoa kantavan miehen kuin eilen muutaman korttelin päässä. Eilisestä poiketen hän ei kiroillut itsekseen äänekkäästi saksaksi. Sadattelun syynä oli luultavasti se, etteivät ohikulkijat ole kovin hyvä tulonlähde.

Kävin istuksimassa Karlovo náměstin puistossa. Toisella puolen istutuksia pahaa-aavistamaton koirantaluttaja sai pulumummolta huudot kun pelotti elukoineen mummon linnut taivaan tuuliin. Varsin äkkiä mummelilla oli kyllä taas pulusia polvella.

Suomalaisia on löytynyt kymmenisen henkeä. Asuntolassa asustavat ovat kaveria myös muitten ulkomaalaisten kanssa, mutta keskustammassa omissa asunnoissaan elelevät vaikuttavat tähänastisten näkemisten perusteella olevan paljon keskenään. Mahdanko saada oikean vaikutelman? No, kaksi tyttöä kuitenkin tiedän Treen tsekin kurssilta, ja kolmannen kanssa on yhteisiä kavereita, olin jopa kesällä samoissa häissä hänen poikaystävänsä kanssa.

// Lisäsin tämän kuvan jännäkoukusta:

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ai onks teille laitettu vessaan hirttokoukku jo ihan valmiiksi? kätevää! :D

Senja kirjoitti...

Eiks usein tavata solmulla hirttää? Mut kyllähän se monesti olis kätevä. Tai ehkä vaan kerran.

Lisäsin selvennyskuvan.

Anonyymi kirjoitti...

grrreat success!
Tän tekstin lukemisen jälkeen en enää valita pesutupani hankaluuksista. Paljoo.
-k

Senja kirjoitti...

tänks k. kaikki on suhteellista.