Kylmää vettä niskaan

Aamulla suihkusta tuli vain kylmää vettä. Ihmettelin vähän mutta suureen draamaan ei ollut aikaa. Kun tulin yli tunnin kestäneen matkan lopuksi asuntolalle (ratikka mutkan kautta + metro + ratikka), repesin nauramaan käytävän lappua. Lämmin vesi ja lämmitys ovat poikki tiistain kello 22 saakka. Kas, hauska kuulla. Eipä onneksi tuon kauempaa (toivon ainakin).

Mutta tässä siis tulevat taaperruskenkäni pohjallisineen.

Itse asiassa nämä melkein-maiharit ovat minulle numeroa liian isot, ja hankin muotopohjalliset siksi, etten enää saisi verta vuotavia haavoja kantapäihini. Olen ostanut nämä kengät joskus pari vuotta sitten, mutta en sitten tykännytkään niistä silloin hankinta-aikaan. Hylkäsin ne odottelemaan parempia aikoja johonkin nurkkaan kotikotiin. Ennen Erasmusta siivosin omaisuuttani kirpparia varten ja muistin nämä popot. Ulos vaan. Oli onni, että kokeilin näitä vielä kerran, sillä en keksi kenkieni joukosta parempaa paria kymmenen kilometrin päivätaipaleita varten. Olen pitänyt itseäni kovana kävelijänä, mutta viime kuukausina on tullut huomattua, että ei se kunto ihan mihin tahansa riitä. Välineillä voi pelastaa jonkun verran, ja olen sitä mieltä, että nämä saapakset ovat olleet hintansa väärti. Tai ehkä varsinaisesti pohjalliset, koska niiden kaari tukee jalkaa oikein mukavasti vielä silloinkin, kun ei millään jaksaisi nostaa jalkaa paitsi ruoan luokse raahautuakseen, mutta kuitenkin.

Pahoittelen pohjallisen harmautta, tällä on kävelty paljon.