Jälleen hilpeää

Tulin kotiin. Sama kotiinpaluun olo oli kavereillakin. Tää on jo vähän meidän oma kaupunki. Matkasta vähän tarkemmin sitten kun saan itseäni niskasta kiinni.

(/Paitsi että sain kotoa noottia, että blogia odotetaan :D Ehkä yritän paremmin.)

Tämän päivän vietin tiukasti lähiössäni reissusta palautuen, pyykäten ja ruokakaupassa jonottaen. Kaupassa nimittäin korttimaksulaite teki edellisen asiakkaan kohdalla tenän, mutta käyttelen täällä käteistä, niin oma maksutapahtumani kulki sutjakasti.

Budapest siis. Bussiköröttely meni ihan siedettävästi. Muistin nukkua jonkun verran, niin en kärsinyt päänsärystä, kuten liian usein reissujen ensimmäisenä päivänä. Viideltä ylös, seitsemältä bussiin, noin kolmelta Unkarissa. 

Luulin oopperaksi, mutta väärin meni.

Olen kuullut sanottavan, että huonosti kuultuna unkarin kieli vaikuttaa suomelta. Bussiemännän kuulutukset tuntuivat enemmän turkilta ("ösökönöömmöm erzebezde" ja niin edelleen). Kuitenkin kadulla kulkiessani sain todeta olleeni väärässä, sillä niin monta kertaa käännyin vilkaisemaan vastaantulijoita: "Ai mitä, kuulinks mä oikeesti jotain suomeks?" Yleensä en.

Kiitos on "köszönöm", hei "szia" (siija). Kippis on "egészségére". (Suunnilleen "egeessheegeer".) Seuraavalla reissulla opettelen lisää. Tai oikeastaan ennen sitä.

Kuninkaanlinna Budan linnavuorella

Kenelläkään ei tietysti ollut yhtään forintteja heti alkuun (kuka nyt niin älykäs on että etukäteen vaihtaa. Itse olisin vaihtanut, mutta olin vähän myöhässä, ja torstai-iltana ainoan löytämäni vaihtokopin edustalla päivysti pari poliisia. Sisällä tuohtunut saksalaisleidi julisti, että täällä huijataan. En jäänyt tutkimaan, oliko hänellä mitään perusteluja väitteelleen.)

Matkamme järjestänyt saksalaiskaveri sitten piffasi metroliput joka iikalle, ja sitten huristeltiin hostellille. Yksi lippu 320 forinttia, yksi euro 260 forinttia, eli ei mitään hullunhalpaa lystiä. Prahassa pääsee 26 korunalla eli noin 1,10 eurolla. Budan metro oli jotenkin seitkytlukuisampi kuin Helsingin. Kuulemma keltainen linja oli kuin suoraan 1920-luvulta. Uskottakoon, koska Budapestin metro on rakennettu jo vuonna 1895. Vanhin Manner-Euroopassa. Wikipedian mukaan metron vaunut ovat samanlaisia kuin Moskovassa. Ilmeisesti näin on melko lailla kaikissa entisissä neuvostotasavalloissa.

Pest

Heitimme tavarat hostellille ja lähdimme iltakävelylle. Reitti kulki Tonavan yli Citadella-vuorelle, josta oli komeat näkymät, ja josta ylläoleva kuvakin on otettu.

Citadellan vapaudenpatsas

Vapaudenpatsas on pystytetty ennen kommunistiaikaa, mutta sitä ei otettu alas, vaikka se muistutti väärästä vallasta.

Oikealla Citadella-vuori

Vuorelle kiipeäminen kävi kuntoilusta, mutta näkymät olivat sen arvoiset. Ikävä kyllä hirveästi kuvia sieltä ei ole, sillä sumuinen kaupunki näyttää paremmalta omin silmin tihrustettuna kuin tietokoneen saati kameran näytöltä.

Pest

Vuorella oli myös muutamia tykkejä (tai mitä lie asehia, isoja asioita joilla on selvästi ammuttu isoja paukkuja). Näitä ei ollut maalattu pastellikukkasin kuten Kiovan tankit oli... Näyttivät siis todellisemmilta, mutta yhtä kaikki innoittivat lapsenmielisiä leikkimään. Pojat esittivät ilmatorjuntaa, pommitusta ja milloin mitäkin. Hih.

Lähdimme toisen sillan kautta Pestin puolelle ja hostellillemme. Miltei onnistuimme hukkaamaan muutaman seuralaisemme poikien liian nopean vauhdin takia, mutta lopulta jälkijoukko sai muut kiinni ja matka saattoi jatkua.

Hostelli ansaitsee kehun sanan, sillä se oli ihanassa vanhassa talossa, ja koska meitä oli kolmentoista hengen porukka, täytimme yhden kerroksen kokonaan. Huoneilla oli mahtavasti korkeutta ja lattiat olivat oikeaa puuta. Ihastelin lattiaa ja koetin selittää laminaattia puolalaiselle P:lle, mutta ei tainnut mennä perille ("miten niin teillä ei oo oikeita lattioita").

Oleskelutila - ja kuvaajan selän takana on vielä puolikas huonetta.

Keittiö, kuten näette. Kaapit täynnä patoja ja pannuja! Ainoastaan suola puuttui.

Lisäksi hostelli Central Backpack King Hostel oli sopuhintainen ja aivan keskustassa, joten olimme hyvin tyytyväisiä. Keittiö oli noin sata kertaa paremmin varustettu kuin Hostivarissa. Pääsin testaamaan kaasuliedenkäyttötaitojani. Olivat ruosteessa.

Toisena päivänä kiersimme jälleen kaupunkia jalan, ja oikein urakalla. Kävelimme ehkä kymmenisen kilometriä, ja vielä sunnuntaina ihan riittävästi. Mutta superkenkäni superpohjallisineen toimittivat taas tehtävänsä - ei rakon rakkoa! Me likes.

Kansallismuseon portilla

Lauantaina katsastimme linnan ja illalla pääkadun Andrássyn. Tällä kertaa olimme kolmen hengen tyttöporukalla liikenteessä. Sattuma osoitti, että jos pojat innostuvat tykeistä, tytöt saa taantumaan leikkipuisto. Keinu oli liian kapea mutta puistossa oli myös hieno kiipeilyjuttu ja kiepuntajuttu. Kuvat muiden kameroissa, pahoittelen.

Kansalliskirjasto oli museon kanssa samassa pihapiirissä. Mitkä turvatoimet! Vahtia ja vartijaa riitti, seinällä yksityiskohtaisetohjeet asiakkaaksi rekisteröitymisestä.

Lempipystini. Näin bussista toisen samanlaisen kukkulan päällä ehkä 10 km ennen Budapestiä.

Matiaksenkirkko

Kalastajalinnake ja monilukuinen turistijoukko, ei meikäläisiä.

Autovanhus niitä arvostaville.

Sankarten aukio

Lauantai-ilta kului iloisissa merkeissä. Kuulemma näytimme ihan unkarilaisilta yhden herrasmiehen mielestä. Tapasin myös erään vaihtarin Kanadasta - opiskelee Victorian yliopistossa Vancouverin saarella. Pääsin kehumaan saaren vuoria. Vuoret ovat yksi lempiasioistani täälläkin.

Sunnuntaina pakkasimme ja järjestimme itsemme ulos hostellista noin kello yksitoista, tarkemmin 11.40. Itse olin kyllä valmis jo viisi yli.

Keleti-rautatieasema

Suuri ostoskeskus jossa suuri Tesco kotimatkan eväitä varten

 Edellisissä kuvissa sunnuntain ohjelma. Paljon kävelyä, jonkin verran kartan lukemista ja katukylttien tavaamista, rautatieaseman töllistelyä, hotelli helpotus ostoskeskuksessa, sitten hautausmaa. Kartalta katsottuna olisi helppoa vain oikaista sen läpi. Todellisuudessa kävelimme saman matkan kolmeen kertaan.

Budapestin hautausmaalta

Myös hautausmaalta

Käpykranssi, sekin hautausmaalta

Eksyimme hehtaarien kokoiselle hautuumaalle. Oli tarkoitus matkalla linja-autoasemalle vain pikaisesti vilkaista, millaista siellä on, mutta sitten mikään porteista ei ollutkaan auki. Bussin lähtöön alkoi olla enää tunti, eikä kukaan meistä tiennyt tarkalleen, kuinka paljon pieneen karttaamme kannatti luottaa... Autolla ajeleva vartija ohjeisti meidät takaisin pääportille. Hyvä, että on matkassa saksalainen kaveri, koska saksa taipui vartijalta ja muutamalta muultakin ihmiseltä Budapestissä huomattavasti englantia paremmin.

Bussimatkalla ei ihmeellisyyksiä.

Meidän Orangeways-ihmeautomme

 Bussimme määränpää oli Berliini. Pysähdyspaikkoja Bratislava ja Praha. Tuntuu niin hullulta, että arviolta neljässä tunnissa ajoimme Slovakian poikki.

Bratislavan bussiasema

Bratislavan jälkeen piti hieman säätää paikkojen kanssa, koska vähän kaikki vaihtelivat niitä miten sattui. Olin tyytyväinen ikkunapaikkaani, koska ikkunaa vasten voi myllätä takin niin kauan kuin ilmastointi ei palelluta ja vaadi takkia peitoksi. Jotain elokuvia tuli katsottua, mutta Meryl Streep oli aika hassu unkarilaisin dubbauksin.

Budapest on yksi paikka lisää listalla kaupunkeja, joihin pitää tutustua lähemmin.

Huomenna venäjän sanaston luennolle, sitten tsekin tekstianalyysiä. Ah tykkään niin.