Pietari

Eilisaamulla bussilla Pietariin ja venalaisella junalla sunnuntaina takaisin Tveriin. Kotiosa lomasta on takana, nyt on otsalohko taynna Pietaria ja Nevski prospektia ja jalleen venajan kielta.

Junat kotoa Hkiin sujuivat hienosti, ja ehdin Treella jopa juosta vartissa Akateemisessa hakemassa uuden matkaoppaan, koska mukaan aikomani kirjanen jai kotiin telkkarin viereen. Bussimatka tanne oli muuten rauhaisa mutta rajalla lievasti jannittava, koska kaverini meinasi jaada Vaalimaalla venalaisten rajavartijoiden hoteisiin. Hanen passinsa nimisivu on repeamassa irti, ja vihreapukuisista virkamiehesta ja -naisesta oli kiva siksi jutella kaverini kanssa. Ehdin panikoida ja miettia, mita teen hanen tavaroilleen ellei hanta odoteta tai edes paasteta yli, mutta onneksi turhaan.

Pietari on ihana! Eilen kavelimme lapi Eremitaasin muttemme loytaneet Malevitsin Mustaa neliota (surusuru). Tosin Tretjakovin-kokemuksesta opimme sen verran, etta keskityimme etsimaan lempijuttujamme: kaverille sita neliota ja minulle impressionisteja.

Ohjelmaan mahtui myos vaatekaupoissa kiertelya, tosin Nevski prospektin hintatason takia ainoastaan kuolasimme kaikkea kaunista. Tanaankin poikkeilimme kaikissa mielenkiintoisissa kaupoissa matkallamme Pietari-Paavalin linnoitukseen. Meidan oli tarkoitus menna linnoitukseen metrolla, mutta metrossa seistessamme kuulutettiin, etta Gorkovskajan asema on huollossa. Petrogradskajan asema oli sen verran kaukana, ettei se edes mahtunut opaskirjojemme pikkukartoille, ja kavelyyn poikkeamisineen menikin sitten pari tuntia... :)

Meilla on taalla hauskaa, kun paatamme paivan paakohteen ja sita kohden tai sielta takaisin kulkiessamme harhailemme hiukan ja loydamme kaikkea hienoa. Mars-kentta ei ehka olisi tuntunut yhta isolta jos sita olisi mennyt tarkoituksella katsomaan, ja valtionyliopisto paasi yllattamaan kun naimme ensin neuvostotyylisen "takaoven" ja vasta sitten vanhemman julkisivun. Myos linnoitusta lahella sijaitsevaa moskeijaa minareetteineen arvuuttelimme milloin miksikin, ennen kuin paasimme tarpeeksi lahelle tunnistaaksemme sen.

Huomenna tosiaan lahtee juna. Se lahtee Moskovan asemalta, joka ei onneksi sijaitse sen kauempana kuin Nevskin puolessavalissa. Menemme silti metrolla, koska kantamuksia on sen verran. Check-out on yhdeltatoista, ja varmaan hostellimme matkatavarasailytys on taas joku siivouskomero... No ei se mitaan, niinkin tietysti onnistui :)

Yhden suomalaisen kanssa olemme jutelleet, tai paremminkin se mies on jutellut meille. Tama keski-ikainen suomalainen mies on hyvin erottuva hostellin nuorten asiakkaiden joukossa, mutta ilmeisen mielissaan paastessaan juttelemaan jollekulle.

Huomisen ohjelmaan kuuluu Iisakinkirkko ja Pietari Suuren patsas Vaskiratsastaja. Miehen hauta jo nahtiinkin linnoituksen tuomiokirkossa. Iisakinkirkko oli neuvostoaikaan ateismin ja mytologian (?) museo, nykyaan ehka eniten turistikohde. Tietysti siella voidaan jarjestaa jumalanpalveluksia. Ainakin perjantaina Kazanin tuomiokirkossa seurasimme hetken ortodoksijumalanpalvelusta. On se erilainen kuin mihin luterilainen on tottunut. Mysteerit ja tunnelma suuremmassa roolissa kuin itse sana. "Ei sita venalaisetkaan ymmarra, eika tarvitsekaan", totesi ystavani emanta. Vaatii hiukan totuttelemista, kun kotona kirkossa kaikki selitetaan juurta jaksain.

Hostellihuoneessamme on kaksi brittipoikaa ja nelihenkinen taekwondojoukkue valmentajineen. Joukkuelaisten keski-ika on noin 12, joten kovin myohaan huonekaverit eivat tule kotiin :D
Nukkumaan!