Kotilomalta ei ollut minusta vaikea palata jatkamaan kieliharjoittelua. Muutaman kaverin mielestä asia on toisin, heistä täällä ei ole mitään nähtävää ja ihmiset ovat liian samoja samoine ärsyttävine piirteineen.
Minulle taitaa riittää kavereiden kiehuminen, koska valitettavaa en juuri keksi. Tietysti minun on siksi helpompi olla, että en asu asuntolassa, missä on sama porukka koko ajan ympärillä. Silloin varmaan menisi hermot, tai ainakin toisten rasittavat piirteet alkaisivat ottaa päähän. Nyt ne juuri huomaa, mutta niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota kun ei asu samassa kämpässä.
Täällä kotona babuskani antaa minun olla omissa oloissani, joskus juttelee sanan pari. Minä ilmoitan tulemisistani ja menemisistäni, syön kiltisti kaiken eteen tuotavan ja juttelen jos tulee tarvetta.
Tänään pari penkillä kaljoittelemassa istuvaa tyyppiä avasi sanaisen arkkunsa kaverilleni ja minulle, kun olimme kotimatkalla. Moikkaamisen jälkeen penkiltä kuului: "Христос воскресе", eli ortodoksien pääsiäistervehdys "Kristus on ylösnoussut". (Pääsiäinen oli viime sunnuntaina, viikkoa meitä jäljessä.) Menimme vähän kipsiin kun emme äkkiseltään muistaneet, mitä siihen kuuluu vastata. Emme sitten sanoneet mitään.
Venäläiset vaikuttavat ottavan suomalaisia enemmän kontaktia tuntemattomiin. Se kuuluu Tamperetta tiheämpänä huuteluna poikaporukoista (sisältö on usein ihan mukava, Pietarissa esim: "Voi mihin meillä on meneminen ilman teitä"), mutta myös siinä, että neuvoa kysytään paljon spontaanimmin. Neuvon kysyminen on alkanut vähän tarttua itseenikin, mikä ei välttämättä ole huono asia. Pari kertaa minulta tai kaveriltani on kysytty suuntaa, junassa Pietarista tullessa kysyttiin aseman nimeä, ja metroasemalla joku kysyi vieressämme seisseeltä mieheltä kelloa. Suuntaa voidaan kysyä vaikka oikeastaan määränpää tiedettäisiinkin, mutta ajatus on ehkä se, että kun kerran tässä on ihminen, niin voisi sitä varmuuden vuoksi vaikka vielä kysäistäkin.
2 kommenttia:
Kyllä pää joskus sekoaa saman porukan kanssa, jos niitä ei siis pääse pakoon. Pitää valita kämppiksensä sun muut hyvin.
Jenkeissä eivät ihmiset niinkään ota muuten vaan kontaktia, mutta jos sattuu jollekin avaamaan sanaisen arkkunsa, pitää small talkia jatkaa. Jos ihminen lähestyy muuten vaan, sehän voi olla vaikka mikä hullu. Kassaneideille saa tosin jutella pitkään ja hartaasti, kuten myös kommentoida kaupassa muiden vaatteita, jos vaatteita siis ollaan kokeilemassa.
Ohho, saisit varmaan sydärin täkäläisistä kassoista :D Asiakas on välttämätön paha joka häiritsee työkaverin kanssa juttelua. No ei aina, ystävällisiinkin on törmätty. Työhön ja vieraisiin ihmisiin suhtautuminen on vaan täällä vähän erilaista.
Lähetä kommentti