Ensivaikutelmia

Kirjoitan tätä torstai-iltana aika paljon nukkumaanmenoajan jälkeen. Luulisin pääseväni nettiin joskus huomenna yliopistolla.

Olen nyt ollut Tverissä neljä päivää, ja alkuinnostus on vielä paikoillaan. Vaikka valitankin säästä, kaduista ja liikenteestä yhtä lailla kuin muutkin, olen tosiasiassa aivan mielettömän innoissani siitä, että olen nyt Venäjällä ja ihmiset ympärilläni eivät juuri puhu suomea. Tietysti juttelen suomalaisten opiskelukavereitten, niin entisten tamperelaisten kuin vähä vähältä tutuksi tulevien joensuulaisten ja kouvolalais-helsinkiläistenkin kanssa, ja kääntämistä opettava dosentti puhuu hiukkasen suomea.

En tiennyt asuinolosuhteistani ennen tänne saapumista muuta kuin että asuisin perheessä. Tässäkin kohtaa olisin toivonut kieliharjoittelumme järjestäjiltä vähän enemmän tiedottamista, sattui fiba sitten kummassa maassa tahansa. Tolstoi-juna saapui Tverin asemalle puoli seitsemältä aamulla ja meidät perheasujat kiidätettiin suoraan autoon. Muutaman kursailemattoman u-käännöksen ja kuskin päänraapimisen jälkeen päädyin Komsomolskij prospektin varrella sijaitsevan kerrostalon kymmenenteen kerrokseen Nina Aleksandrovnan olohuoneen sohvaan. Ikkunastani on upeat näkymät, tänäkin aamuna Tvertsa-joki höyrysi pakkasessa ja kirkas aurinkoinen ilma häikäisi. Tähän asti oli satanut erityyppistä lunta: ensin oli pientä ja kevyttä, sitten isoa ja tarttuvaa, ja sitten vielä pientä, pistävää ja erittäin märkää.

Ensi hetken sokkini koski kaupungin ulkonäköä. Osasin odottaa jotain ei kovin siistiä ja ehkä ränstynyttä niiden muutaman itäiseen Eurooppaan laskettavan kaupungin perusteella, joissa olen vieraillut. Luulin olevani ennakkoluulottomana liikkeellä, ja että ottaisin vastaan mitä tahansa kaupungilla olisi minulle tarjota. Kuitenkin oli yllättävää huomata, että suhtauduin näkemääni aluksi aika karsaasti. Maisemat vaikuttivat Pietarin slummeilta, eikä vaikutelma parantunut ennen päivänvaloa. Rehellinen ensimmäinen ajatukseni kaupungin läpi ajaessamme oli "Voi luoja... Tässä läävässäkö ihan todella joudun asumaan?" Optimistisuus ja kotikasvatus polkaisivat päälle tässä vaiheessa, ja toruin itseäni heti liian nopeasta tuomiosta. Oikeassa olinkin nuhteineni, sillä heti kun olin kaupungilla liikkeellä vatsa täynnä ja aurinko pääsi paistamaan täydeltä helmikuiselta terältään, rakennuksista huomasi niiden kauniit piirteet putoilleen rappauksen ohi, naisten turkissomisteiden bongailu alkoi taas huvittaa ja Volga näyttäytyi komeimmillaan kirpakassa pakkasessa. Jostain syystä jopa taivaanrannassa komeilevat tehtaanpiiput onnistuivat olemaan sympaattisia. Tietysti nenäni alla höyryävät kotletit osaltaan paransivat oloa.

Melkein kaikkien kurssilaisteni kanssa täällä oleskelemisessa on se etu, että on tuttuja ihmisiä, joille avautua arjen ongelmista. Isäntäperheitä on kiinnostava vertailla sekä keskenään että asuntola-asumisen kanssa, ja on helpottavaa päästä joko valittamaan, kuinka luento oli aivan käsittämätön, tai vaihtoehtoisesti yllättävän ymmärrettävä. (Substantiivitauti uhkasi iskeä vaikka venäläisiä tekstejä ei ole vielä paljon edes luettu... Voikohan tartunnan saada pelkästä radion kuuntelustakin? ;) )

Radio Rossii on aivan ihana. Mahtavatkohan Ylen kanavat olla näin monipuolisia? Aamupalani aikaan puoli yhdeksän maissa olen kuunnellut niin keittiövinkkejä sitruunan käyttämisestä, jonkun syntymäpäiväänsä viettävän kirjailijan ajatuksia lukemisesta kuin Majakovskin runoakin. Minua jotenkin ihastuttaa venäläisten tapa lausua runoja aivan erityisellä äänensävyllä. Ehkä suomalaiset tekevät samoin, mutta olen vaan aina tulkinnut muutamat kuulemani runonlausujat teennäisiksi. Ehkä vieras kieli lisää viehätystä, mene tiedä.

Samoin iltaruokaa syödessäni olen kerran pari osunut hetkeen, jolloin soitetaan Vladimir Vysotskin tyylisiä römeä-äänisiä trubaduurilauluja. Tähän mennessä kuulemastani musiikista niiden tyyli on ehkä vedonnut minuun eniten.

On hieman häiritsevää koettaa löytää sopivaa rekisteriä näiden merkintöjen kirjoittamiseen, koska tuntemattomille ja muutamalle läheiselle kirjoittaminen ei oikein osu yksi yhteen :P En kyllä osaa tunnisteitakaan käyttää, mutta ehkä tämä tästä.