tiistai 17. heinäkuuta 2012

Sijainti: Wrocław, Puola

Berlin-Breslau -junan veturi

Huomio, kirjoitan ilman aeaekkosia koska puolalainen kone.

Maanantaina saavuin P:n kanssa junalla Berliinista. Se juna kiersi kuitenkin Berliinin Sudkreutzin kautta majapaikkani lahelta, vaikka netti ei tata kertonut. Olisin siis voinut saastaa aamuisen bussimatkan verran aikaa, mutta mitas pienista. Sen sijaan kaytin aikaani ostamalla aamukahvin (!) joka sitten pitikin minut hereilla melkein koko viiden tunnin junamatkan. Tai on, ehka oma osansa hereilla pysymiseen oli niilla brittitytoilla, jotka koko matkan ajan, toistan, koko matkan ajan juttelivat, kiroilivat ja nauroivat keskenaan. Toimin suomalaisesti: arsyynnyin hiljaa itsekseni, laitoin napit korviin ja koetin olla vaelittamatta. 

En tieda, tajusivatko tytot aanenvoimakkuuttaan, tai sita, etta todennakoisesti vaunussa on edes muutama ihminen, jotka ymmartavat heita ja kuuntelevat heidan valilla hyvinkin alatyylisia juttujaan. No, heidan puolustuksekseen on sanottava, etta nauravaisimmalla oli niin herea, pisaroiva nauru, etta sita kuunteli ihan ilokseen. Ainakin ensimmaiset pari tuntia.


Perilla Wroclawissa Pau ja E olivat jo laiturilla vastassa, ja mikas siina, hypattiin ratikkaan jattamaan kamat Pau:n ja kumppanien kampalle. Asunto on vanhassa talossa, siina on kaksi parveketta ja kolme huonetta, jotka ovat vaaleanoranssiksi, violetiksi ja haaleanvihreaksi maalattuja. Kylpyhuone on sininen, keittio vihrea. Heh.

Syotyamme suuntasimme kavelemaan kaupungin vanhaan keskustaan, joka on erittain sieva. P (esp) haipyi paikallisten kavereidensa luo, ja me tytot kavelimme kaduilla. Menimme istumaan yhteen ravintolaan ja mina maistoin puolalaisia perunalattyja, smetanan kanssa ne maistuivat herkullisilta. 

Ai etta, tarkoituksella en katsellut mitaan turistijuttuja tata kaupunkia varten, ettei olisi tarvetta nahda joitain tiettyja paikkoja, vaan voisimme vaan istua ja jutella. Asiaa kylla olikin, ja on edelleen, silla vuoden aikana on ollut kaikenlaista jokaisella :) Onneksi suuret uutiset olivat iloisia.

Wrocławista Hiekkasaarelta

... Oho, mahtoikohan askeinen vieras olla vuokraisanta :D Mina ja E oltiin huuli pyoreena, kun joku viiksimies soitti ovikelloa ja tuli omalla avaimella sisaan, kyseli jotain puolaksi. Kaikki asukkaat ovat toissa, me taalla kaksin. En hakellyksissani osannut edes yrittaa puhua tsekkia. No, ehka asukkaat tietavat, mista on kyse. Ei se mies onneksi jaanyt mitaan selittamaan, kaantyi vaan kannoillaan.

Ei kommentteja: